Jos bändi on joskus hajonnut, todennäköisyys sille, että se joskus perustetaan myös uudelleen, tuntuu nykyään olevan melko korkea. Ei siinä, etteikö tiettyjen yhtyeiden kohdalla näin salaa toivoisikin.
The Crown hajosi kuutisen vuotta sitten, seitsemän täyspitkän levytyksen jälkeen. Bändin viimeisestä tiedotteesta huokui pettymys musiikkibisneksen raakaan todellisuuteen, mutta kenties myös se, että yhtye ei koskaan yltänyt ansaitsemalleen arvostuksen tasolle. Nyt ajat ovat sentään toiset, ja bisnes kohtelee työllistäjiään entistä huonommin.
Doomsday King joka tapauksessa lunastaa siihen kohdistuvat odotukset. Peruskokoonpano on sama vanha, ja vaikka laulaja on vaihtunut Jonas Stålhammariin, levy kuulostaa melkeinpä siltä mihin The Crown lopettaessaan jäi. Se on pirteän rokkaavaa deathrashia, jonka jokaisesta nuotista huokuu aito soittamisen riemu – ei toki samanlainen ADHD-tapaus kuin nimikaverinsa Deathrace King (2000), mutta selkeisiin tyylillisiin rajoitteihinsa nähden kuitenkin varsin oivaltava tapaus. Biisinkirjoitustaito The Crownilta ei ole kadonnut mihinkään.
Lähemmän tutustumisen voi siis ihan hyvin aloittaa vaikka tästä levystä. Kaikista comebackeista ei voi sanoa samaa, ei hyvässä eikä pahassa.
