BECK: Midnite Vultures

BECK
Midnite Vultures
Geffen

Joidenkin aikamme suurimpien rocktähtien haastatteluja lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että vähemmällä älykkyydellä ei pärjäisi edes jääkiekkoilijana. 29-vuotias Beck Hansen on aivan eri maata. Välillä tuntuu, että hän on liiankin nokkela.
Viime vuonna ilmestyneen alavireisen Mutationsin jälkeen Beck lupasi levyttää ison ja typerän party-albumin. Hän ei valehdellut, sillä Midnite Vultures on juuri sellainen.
Viidessä vuodessa Beck on muuttunut luuserista lipeväksi naistenmieheksi, hänen kuvaamansa ympäristöt laitakaupungin supermarkettien parkkipaikoista valtatien varressa nököttäviksi motelleiksi, joiden lakanoiden tahrat kertovat kummallisia tarinoita. Midnite Vulturesin maailmassa "freaks flock together and make all the lesbians scream", kuten Beck laulaa todella mehukkaasti funkkaavassa Mixed Biznessissä.
Kun Prince Roger Nelson julkaisi 80-luvulla katkeamattomana ketjuna jumalaista Paisley Park -poppia, pornofunk-klassikoita ja erotiikkaa tihkuvia balladeja, niin kenellekään ei tullut mieleen kysyä, että onko tuo mies aivan tosissaan. Myöskään Midnite Vulturesia kuunnellessa ei tule mieleen, että elääkö Beck, kuten hän laulaa. Kun Beck venyttää äänensä falsettiin ja kertoo levyn päätösraidalla haluavansa hoidella molemmat sisarukset, sekä Jennyn että Debran, niin kaikki tietävät, että oikeasti hän istuisi mieluummin kotisohvalla syömässä perunalastuja ja katsomassa Who Wants To Be A Millionaire -tietokilpailua.
Onko Beck Hansen nero ja visionääri vai roolileikkinsä liian pitkälle vienyt helppoheikki? Paha sanoa. Ehkä juuri sen takia Midnite Vultures on kummallisen kiehtova ja vastustamaton albumi.