THE CLASH: The Essential Clash

THE CLASH
The Essential Clash
Columbia

Sonyn The Essential -kokoelmat ovat ulkoisesta halpisolemuksestaan huolimatta osoittautuneet varsin laadukkaiksi paketeiksi. Tuplan julkaiseminen vain muutama kuukausi Joe Strummerin kuoleman jälkeen haiskahtaa laskelmoidulta, mutta ainakin levyn yhteyteen laaditussa muistokirjoituksessa projektin vannotaan olleen jo hyvässä vauhdissa. Uskokoon ken tahtoo, mutta ei The Essential Clashissä itsessään mitään vikaa ole – erityisesti uudelle fanisukupolvelle se tarjoaa pätevän katselmuksen punkrockin tärkeimmän yhtyeen tuotantoon.

The Essential -sarjan ykkösvaltti on erehtymättömän hyvällä maulla valitut biisit. Sinkkuhittien lisäksi kokoelmille on kelpuutettu tärkeimpiä albumiraitoja, mutta ei arkistojen harvinaisuuksia tai demoversioita. Hyvä niin, sillä niiden paikka on eri kohderyhmää varten suunnatuilla koosteilla. Toinen mieltä ilahduttava seikka on kronologinen biisijärjestys. The Clashin musiikillisesta evoluutiosta saa hyvän kuvan ääripäitä vertaamalla; debyyttisinkku White Riotin kaoottinen angsti on vähintään valovuoden päässä Straight To Hellin itämaisesta leijunnasta. Tuona ajanjaksona bändi latoi rutkasti napakymppejä, joista useimmat löytyvät tältä kokoelmalta. Reggae-sävytteinen (White Man) In Hammersmith Palais, traditionaalista kansansävelmää lainaava English Civil War, nerokas Bobby Fuller Four -cover I Fought The Law sekä klassikon jalustalle useaan otteeseen nostettu London Calling ovat selkeitä osoituksia siitä, että voimansa tunnossa The Clash oli lyömätön bändi.

Yhtyeen loppuvaiheet olivat kaikkea muuta kuin kunniakkaita. Kaupallisesti hyvin menestynyt, mutta varsin epätasainen Combat Rock (1982) jäi bändin viimeiseksi voimannäytöksi, sillä pian tämän julkaisun jälkeen sekä Mick Jones että Topper Headon poistuivat ruodusta. Surullisenkuuluisalta Cut The Crapilta (1985) ei The Essential Clashille ole onneksi mahdutettu kuin kankea This Is England. Kokoelman kaikki biisit on remasteroitu uudelleen vuonna 1999, joten varsinkin ensimmäisen sukupolven cd-painosta vaivanneesta ohuesta soundista on vihdoin päästy eroon.