DANKO JONES: Born A Lion

Täydestä tuntemattomuudesta noussut Danko Jones pääsi iskemään puun takaa debyyttialbumillaan I´m Alive And On Fire, joka niputti miehen ja tämän nimissä toimivan power trion alkupään levytykset. Harvoin suoraviivaista, usein suorastaan primitiivistä bluesista kumpuavaa punk rockia on kuultu niin estottomasti esitettynä. Jonesille soittamansa musiikki ei edusta tietoista tyylivalintaa tai kannanottoa, vaan kysymys on paljon suuremmista asioista. Nuorelle jolpille rock on elämäntapa, lähes uskontoon verrattavissa oleva hurmostila ja niinpä mieleen kumpuaa Jon Spencerin tai Flaming Sideburnsin kaltaiset asiaansa hartaasti suhtautuvat ammattimiehet. Ei ole tarkoituskaan vakuuttaa tietyillä biiseillä, vaan tarjota jotain maagista ja mystistä.

Born A Lion on yhtyeen ensimmäinen varsinainen studioalbumi eikä debyytin adrenaaliinihöykytyksestä ole tingitty tippaakaan, vaikka uutukaista voikin luonnehtia tiiviimmäksi, kypsemmäksi ja tiukemmaksi kokonaisuudeksi. Aikuiseksi kasvamista moinen ei kuitenkaan tarkoita, sillä vahvasti tiedostetuista vaikutteista ja tutuista perusaineksista huolimatta bändissä on itsevarman teinin röyhkeyttä ja tervettä kukkoiluhenkeä. Mutta mikä erottaa Danko Jonesin muista äänekkäistä ja itseään esilletuovista autotallirokkareista, on se yksinkertainen tosiseikka, että kanukki lataa kaiken energiansa soittamaansa musiikkiin. Danko Jonesin vaatteista tai kampauksesta ei saa revittyä otsikoita, mutta hänen musiikissaan on sielua, sydäntä ja munaa niin paljon, että on aivan samantekevää kuinka simppeleitä tai tuttuja esitetyt biisit ovat. Basisti JC:stä ja rumpali Damon Richardsonista muodostuva rytmiryhmä soittaa kiivaalla sykkeellä, johon Dankon on helppo liittyä päällepäsmäriksi kertomalla meille muutamia elämän perustotuuksia ja siinä sivussa vetäistä muutama maaninen kitarasoolo.

Born A Lion on huojentava todiste, että rock´n´roll voi vuonna 2002 olla alkukantaista, vaarallista ja seksikästä.