Danko Jones on juuri sellainen rockin sankarityöläinen, joita suomalainen rakastaa klubilla kaljaa kitatessaan. Kanadan Danko shouvaa, kurittaa kitaraa, kunnioittaa vanhan liiton miehistä perintöä, elää ja hengittää AC/DC:n ja Kissin rock-evankeliumia ja on musiikillisesti sopivan puupäinen. Loistava estradiviihdyttäjä ei kuitenkaan ole automaattisesti kuningas levytysstudiossa ja tämän vanhan solmun kanssa Danko on trioineen riuhtonut kolmella aikaisemmalla albumilla.
Edeltäjiinsä verrattuna hivenen tuotetumman ja funtsitumman oloinen Sleep Is The Enemy ei oikeastaan muuta peruskaavaa miksikään. Ilman hikipuroja, leijonan elkeitä ja hyvin harjoiteltua hurmoskäyttäytymistä Danko Jones on pienissä satseissa viihdyttävä ja isommissa annoksissa puuduttava uusio-hardrokkari.
Vaikka ”hyvä biisi ratkaisee” on rasittavin ja merkityssisällöltään hämärin fraasi maailmassa, on pakko lausua jotakin tuon kaltaista, kun miettii mikä erottaa Danko Jonesin kovan rockin klassikoista. Aivoihin liimanauhan lailla tarttuvan riffin tai melodiakoukun tekemiseen ei ole salaista kaavaa. Joko niitä osaa tehdä tai ei, ja Danko ei ole mikään guru tällä saralla.
Sleep Is The Enemy yrittää sotkea jokapojan voimasointujen sekaan myös oikeita kertosäkeitä ja välillä tuloksena on hyvinkin kelvollista punkin ja Kiss-hoilauksen ristisiitosta. Vaikka pyssysti soitetusta albumista ei useammankaan kuuntelun jälkeen tahdo jäädä mitään muistijälkiä, saa Danko Jones näistä ralleista hyvää polttoainetta keikoilleen. Ehkä se onkin työtä pelkäämättömän kanukin perimmäinen motiivi tehdä levyjä.
