DANKO JONES: I´m Alive And On Fire

Varmasti monelle tämä kanadalaissälli on uppo-outo, mutta hänen debyyttipitkäsoittonsa on täyttä asiaa. Määrittelyksi kelvannee albumin käyntiin puhaltava Rock Shit Hot – Danko Jonesin rock todellakin on hikistä, vitaalia ja kiimaista.
Danko on vanhan koulukunnan miehiä ja asettanut oman taiteellisen vapautensa musiikkinsa markkinoinnin edelle. I´m Alive And On Fire ei ole varsinainen albumikokonaisuus vaan sen 13 kappaletta on koottu erinäisistä studiosessioista vuosien 1996-99 varrelta. Kotimaassaan sukseeta on tippunut hurjista keikoista ja Jones vaikuttaakin hektisesti rullaavalla levyllä kunnon show-mieheltä ja on helppo uskoa, että miehen uravalintaan yhtä suuri syy on ollut hankkia kuumia misuja kuin näyttää nyhveröille närhen munat. "You can call me the Mango Kid, but your girl calls me baby", ilmoittaa rockin ihmelapseksi itseään nimittävä Jones Mango Kidillä ykskantaan.
Provosoimisesta ja peräänantamattomuudesta kertoo jotain sekin, että kun Jones kovan hypen jälkeen buukattiin Kanadaa kiertävälle kesäturneelle, soitti sankari vittumaisuuksissaan muun muassa Jesus Lizardin rujointa materiaalia omien biisiensä lomassa. Varsinaisen albumin tekoon heppua ei ole saatu vieläkään. Selväksi on siis tehty, että trendien takia ei tätä yhtyettä tarvitse palvoa.
Parasta tietysti koko ilmiössä on se, että suurille puheille löytyy katetta. Jonesin egomaaninen tulkinta vie levylläkin pääosan, mutta kitaristi-solistia säestävien basisti JC:n ja rumpali Damonin jäntevä ja ryhdikäs soitto todistaa, että kyseessä on muutakin kuin pelkkää kukkoilua. Kuuma vääntö sujuu paikoitellen Dwarvesmaisesti punk rockaten ja parhaimmillaan ei olla kaukana Flaming Sideburnsin 60´s rock -hurmasta. Kerrankin levyn nimi on tasapainossa sisällön kanssa – tällä puristeella on vipinää kuin turkistarhalla aktivisti-iskun jälkeisenä aamuna.