Eräs showbisneksen kovimmin työskentelevistä miehistä on osannut jälleen tiivistää rock’n’rollin sanoman levynsä nimeen. Nimikappaleen lisäksi biisilistalta löytyvät muun muassa Code Of The Road, Still In High School ja Let’s Get Undressed. Näitä iskulauseita hoilataan miehekkäästi nykyaikaisella metallivaihteella soitettujen vanhakantaisten hardrock-riffien päälle. Iskulauseissa, soittotavassa, riffeissä tai sävellyksissäkään ei ole sinänsä valittamista. Never Too Loud on muodollisesti pätevää pullistelurokkia.
Jokin Danko Jonesilta kuitenkin puuttuu. Siinä missä Dave Wyndorf, Jon Spencer tai Lemmy Kilmister tuovat kukkoiluunsa huurupäistä omaleimaisuutta, kuulostaa Danko Jones jonkinlaisen äijärock-generaattorin muokkaamalta möhkäleeltä. Koko ajan vaivaa tunne siitä, että kyllä vanha Kiss veti tällaiset biisit hauskemmin, tai että AC/DC svengaisi tämän jutun aivan uuteen potenssiin. Nyt kasassa on levyllinen harmitonta jytää, missä ei ole unssiakaan ainutlaatuisuutta. Sellainen levy ei ole kovin rock.