Kanadan raskaskätinen garage rock -rynkyttäjä tykkää kertseistä. Paluulevyllään kertosäkeitä jankataan siihen malliin, että arviolta puolet ajasta menee niiden parissa. Harmi vaan, että Electric Soundsillekaan ei ole onnistuttu loihtimaan kovin kummoisia iskusäveliä. Tämä ei tietenkään ole uutta, sillä energian ja asenteen varassa bändi on operoinut aiemminkin.
Lavalla musa on parhaimmillaan ylivoimaista, mutta kotikuuntelussa tenhoa on edelleen selvästi nihkeämmin. Kulmikkaat riffit, voimalla ryskävät rummut ja käskevä puhelaulu ovat olleet Danko Jonesin pelimerkit tähänkin mennessä, eli siinäkään mielessä pelin henki ei muutu mihinkään.
Ylpeästi kaksimielisiin tai ihan rehellisen suorasukaisiin primitiivitason viesteihin keskittyvän matalaotsaisen luolamiesrymistelyn mukaansatempaavuuden tavallaan ymmärtää, mutta samalla vähän nolottaakin. Hauskanpidosta ja aikuisuuteen peilatusta kaljanhuuruisen teinienergian luotaamisesta voi repiä riemua.
Kyllähän tätä kuuntelee, mutta harmillisen vähän satunnaista iskulausetta enempää jää käteen – kuten Danko Jonesin kohdalla aiemminkin. Ikävän sohjoiseksi prosessoitu ilmiasu ei oikein palvele terävästi soitettua musiikkia.
