Kun bändi nimeää levynsä epäinhimilliseksi raivoksi, siihen ei voi suhtautua liian vakavasti. Dragonforce paiskoo taas kerran pitkääkin pitempiä voimametalliralleja sellaisella tempolla, että varsinkin rumpujakkaralla tulee varmasti hiki ja hapenpuute jo ensimmäisen kappaleen puolivälissä.
Dragonforce on tullut tutuksi yltiöpäisen iloluonteisilla sävellyksillä, joihin on ollut hieman vaikea suhtautua. Uudella levyllään yhtye on saanut kiinni punaisen langan päästä, jota seuraamalla se voi hyvinkin löytää tiensä omaperäisyyden ytimeen.
Dragonforce on humoristinen bändi ja vasta nyt se tuntuu itsekin oivaltaneen, miten voi esitellä virtuoosimaista näppäryyttään hauskasti kuulostamatta juuri lainkaan kornilta. Lisäksi yhtye on viimein löytänyt biiseihinsä mollisointuja, jotka antavat sävellyksille erilaisen ja samalla myös hyväksyttävämmän ilmeen.
Dragonforce tuntuu nauttivan, kun yhtyettä moititaan liian nopeaksi. Siinä ei kuitenkaan ole mitään pahaa. Sen sijaan pikkuisen on siinä, että yhtye kaahaa ylinopeudella levynsä alusta loppuun. Mutta tuskinpa pojat ovat tarkoittaneet sitä kuunneltavaksi pelkästään kuulokkeet päässä ja otsa rypyssä.
