IGGY POP: Avenue B

Iggy Pop on julkaissut shokeeraavimman albuminsa sitten Raw Powerin. Avenue B:llä Iggy heittää muutamaa biisiä lukuun ottamatta rockin sivuun ja tunnustaa rakkauttaan Frank Sinatraan ryhtymällä aidoksi crooneriksi. Idiootista, Amerikan keisarista tai ilkeästä pikku piskistä ei ole jälkeäkään kun Iggy Pop terapoi viidenkympin kriisiään ja yksinäisyyttään.
Avenue B avautuu konejousien säestämällä puolitoistaminuuttisella puheraidalla No Shit, joka paljastaa avoimen rehellisesti koko albumin motiivin. Pyöreät viisikymmentä täytettyään Iggylle valkeni jäljellä olevien vuosien rajallisuus, minkä seurauksena jokainen nauru ja kosketus tulivat entistä tärkeämmiksi.
Jo seuraavassa biisissä Iggy palaa maallisempiin ajatuksiin. Kauniisti crooneroidun syntsaballadin Nazi Girlfriend ei viehätä korkeilla koroillaan tai vaalealla tukallaan, vaan tuijotuksensa autiudella. Avenue B softailee akustisesti ja Miss Argentinan vähäeleisen hienostunut tunnelmointi on salvata hengen. Feel The Luxuryn tausta sähköpianoaan myöten levyn jazzeinta antia.
Avenue Bn neljästä rockbiisistä ensimmäisenä soi hitaasti, mutta sitäkin tanakammin groovaava Shakin' All Over. Corruptionia kuljettaa tappavan tehokas riffi ja lattarinen Ya Yo Habla Espanol on mainiota särösantanaa.
Avenue B voi olla monille Iggy Pop -faneille kova pala nieltäväksi, mutta Iggylle itselleen albumi voi merkitä vaihtoehtoa kaikkein säälittävimmälle kehäraakkiintumiselle.