LIMP BIZKIT: Results May Vary

Huolimatta 30 miljoonasta myydystä levystä ja omasta levy-yhtiöstä Fred Durstilla ei mene hyvin. Kaikki alkoi mennä pieleen, kun miehen tärkein yhteistyökumppani, kitaristi Wes Borland pakkasi kamansa ja jätti Durstin yksin visioimaan Limp Bizkitin tulevaisuutta. Tämän jälkeen Durstia on jatkuvasti nöyryytetty julkkistuttaviensa toimesta. Keikoilla niskaan on satanut roinaa ja fanien kärsivällisyyttä on koeteltu, kun merkittäviä keikkoja luomisen puuskassa peruttiin.

Toisaalta Durst on julkisuudessa käyttäytymisen perusteella pesunkestävä opportunisti ja ääliö, joka raha motivaationaan osaa vetää oikeista naruista. Mutta jos Results May Varyn takia on tarvinnut perua esiintymisiä, niin mitenkähän fanit sitten tulevat suhtautumaan levyyn, joka edes yhtyeen omaa historiaa vasten peilaten ei ole mikään mestariteos. Rap metalliin tottuneelle kuulijalle Durstin omaksi terapialevyksi miellettävä neljäs Bizkit -täyspitkä herättänee ihmetystä, sillä parista vonkausbiisistä huolimatta Results May Vary ei ole mikään teinilevy. Rap ja metalli ovat enää nipin napin viitekehys, enemmänkin levy toistelee keskitien jenkkiläistä radio rockin teemoja á la Creed tai Staind.

Vaikka Limp Bizkitia on ollut aina helppo inhota, nyt Durstia kohtaan tuntee enemmänkin sääliä. Limp Bizkitin keulakuva on sarjakuvamainen hauskuuttaja, rehvakas dude, joka uskaltaa sanoa ja tehdä kaikkea kreisiä. Nyt Durst haluaa olla vakavasti otettava artisti samalla kun hassu hattu päässään näyttää kieltään ja kourii etumustaan. Ja kun Borlandin mentyä Limp Bizkitista katosi vähäinenkin musiikillinen kunnianhimo tai kiinnostavuus on lähtölaskenta vääjäämättä alkanut.