MARILYN MANSON: The Last Tour On Earth

The Last Tour On Earth on livelevy juuri siltä kiertueelta, jolta Courtney Love lähti kiukutellen kotiin ja jota varjosti syytökset Mansonin osasyyllisyydestä Columbinen kouluverilöylyyn. Kuten arvata saattaa, tunnelma on kuin maailmanlopun kynnyksellä. Hullun saarnamiehen aikaansaama hurmos on käsinkosketeltavissa.
Manson ei luo taiteellaan mitään uutta, se on selvä. Musiikista paistaa läpi niin Bowien kuin Reznorinkin vaikutus ja sekoboltsi androgyyni-imagokin on vain 20 vuoden verran radikalisoitunut versio Alice Cooperista. Muutamat levyllä kuultavat palopuheet tuoksahtavat puolestaan väkevästi Jim Morrisonilta. Toisaalta, entä sitten? Mansonin vakuuttavuutta ei voi korvat omistava kuulija olla noteeraamatta tällä 14 biisin koosteella. Biisit ovat lujasti hallussa ja kaikesta show-henkisyydestään huolimatta Manson kohortteineen malttaa keskittyä soittamiseen.
Pontevissa soundeissakin löytyy. The Last Tour On Earth käy muutenkin studiolevytyksiä suoremmin asiaan, sillä ytimekäs kokoelma miehen terävimmästä tuotannosta auttaa unohtamaan Antichrist Superstarin pikimustan puuduttavuuden ja Mechanical Animalsin keskivertoglamin ja keskittymään yhden vuosikymmenen vaikutusvaltaisimman rock-ikonin teeseihin, jotka tihkuvat vain vihaa, vimmaa ja itsetuhoa. Rock Is Dead, The Dope Show, I Don´t Like The Drugs (But The Drugs Like Me), Antichrist Superstar, The Beautiful People… Kyllä te tiedätte. Täkyksi mukaan liitetyn uuden Astonishing Panorama Of Endtimesin levoton neo-boogie lupaa myös hyvää tulevaa ajatellen.
Yllättäkää tekin itsenne ja huomatkaa kuinka turhanpäiväisiksi luultujen ilmiöiden takaa voi löytyä muutakin kuin tyhjät kuoret.