Vaikka Motörhead tunnetaan nimenomaan 80- ja 90-luvun albumeistaan, eräät yhtyeen yllättävimmistä ja myös laadukkaimmista kappaleista on sävelletty tämän vuosikymmenen puolella. Motörizer on sekoitus yhtyeelle ominaista vanhaa kunnon perusrockia, mutta todellinen halu kehittyä kuuluu myös tällä levytyksellä.
Dave Grohlin 606-studioilla nauhoitettu albumi on jälleen kerran uskollinen Motörheadin livesoundille. Basso on miksattu pintaan, ja Lemmy karjuu pihalle viimeisiään kuin olisi juuri menettämässä tajuntansa. Totuushan kuitenkin on, että sinä ja minä kuolemme todennäköisesti ennen Lemmyä – legendathan eivät kuole koskaan. Lemmyn äänessä ei kuulu lainkaan heikentymisen merkkejä, ja johtuipa se mistä tahansa, se on monipuolisempaa ja myös moniulotteisempaa kuin takavuosina. Kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja.
Motörizerin kappaleet pitävät sisällään niin peruspuurtamista kuin uusia mielikuvituksellisia riffejäkin. Hitaasti junnaavassa boogiessa One Short Lifessä ylistetään äidin opetuksia ja Heroes on kuin sankarimetalliballadi, jossa Lemmykin pistää parastaan.
Motörheadin suurin viehätys piilee tällä hetkellä kuitenkin kappaleiden monipuolisuudessa. Motörhead ei ole niin yksiulotteinen yhtye, kuin usein kuvitellaan.
