PAUL WELLER: Catch Flame!

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2006.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Ahkerasti julkaisevan ja esiintyvän Paul Wellerin keikkakunnossa ei ole mitään yllättävää. Kaikki toimii siis tehokkaasti kuin leivänpaahdin. Sen vanhan herran ystävät ovat tosin voineet todeta monilta aiemmiltakin live-levyiltä ja dvd-tallenteilta.

Arvio

PAUL WELLER
Catch Flame!
V2

Ahkerasti julkaisevan ja esiintyvän Paul Wellerin keikkakunnossa ei ole mitään yllättävää. Kaikki toimii siis tehokkaasti kuin leivänpaahdin. Sen vanhan herran ystävät ovat tosin voineet todeta monilta aiemmiltakin live-levyiltä ja dvd-tallenteilta.

Viime vuoden joulukuussa äänitetty 24 biisin setti on arvattava, mutta muuta moittimista siinä ei ole. Soolovuosien materiaalia pippuroidaan parilla lainalla (Dr. Johnin I Walk On Gilded Splinters ja Rose Roycen Wishing On A Star) sekä kauan kiellettyjen laulujen listalla olleilla The Jam- ja The Style Council -näytteillä. Tuskin niistä miksikään myyntivaltiksi Britannian ulkopuolella on, mutta osoittavatpa ainakin, että myös Weller on vihdoin sinut nuoruutensa kanssa – ja valmis antamaan yleisölle niitä kappaleita, joita se jumaloi.

Catch Flame! -tuplan perusteella Lontoon Alexandra Palacen keikalla pari biisiä venyi päättömyyksiin asti ja vessassa oli ruuhkaa You Do Something To Mesta alkaneen balladiputken aikana. Uudet rocksinglet Blink & You’ll Miss It sekä Come On/Let’s Go soivat suorastaan särmästi, mutta vahvimmin yleisön villitsevät vuosikertaklassikot That’s Entertainment ja etenkin A Town Called Malice. Sama asetelma on tuttu monen muunkin viriilin veteraanin, kuten vaikka Morrisseyn, keikoilta.

Lisää luettavaa