PAUL WELLER: Studio 150

Paul Weller on pop-ikoni, joka tunnetaan moitteettomasta maustaan sekä pukeutumisensa että suosikkilevyjensä suhteen. Siihen nähden hänen valintansa tälle lainabiiseistä kootulle albumille ovat tylsiä – kuten myös tapa, jolla kappaleet on sovitettu.

Jo The Jamin ajoista asti Weller on mielellään levyttänyt sekä Motownin svengaavia pop-hittejä että brittiläistä r&b-materiaalia. Keskittyessään 46-vuotiaana lainakappaleiden tulkitsemiseen, hän on pakottanut liki jokaisen yllätyksettömään soulrock-muottiin. Juuri sen vuoksi Wellerin versiot esimerkiksi The Carpentersin Close To Yousta ja Bob Dylanin All Along The Watchtowerista kuulostavat keskinkertaisen pub-bändin esittämiltä. Pelkästään Modfatherin iän myötä muhkeaksi marinoitunut ääni ei riitä tekemään niistä kiinnostavia. Kiekon harmain hetki on Oasiksen b-puoli One Way Road, joka on jo lähtökohdiltaan umpisurkea biisi.

Kun lämpimästi laulettu versio Sister Sledgen Thinking Of Youstakin pilataan mauttomilla viihdejousilla, jää levystä käteen pelottavan vähän. Väritön, varovainen ja itsestään selvä – sellaisilla määreillä en tahtoisia kuvailla Paul Wellerin julkaisua, mutta pakko se on myöntää. Karaokemainen Studio 150 on hänen huonoin albumikokonaisuutensa koskaan.