RAMMSTEIN: Mutter

RAMMSTEIN
Mutter
Universal

Itäisen Saksan suurin lahja nykymusiikille on tähän asti ollut huomattavasti kiintoisampi ilmiönä kuin musiikkina. Du hast ja Lost Highway -elokuvassa herkimmät katsojat ennenaikaiselle housujenpesureissulle lähettänyt Rammstein olivat tietysti hienoja ja ilmeisestä huumorielementistään huolimatta helvetin pelottavia biisejä. Jotenkin Rammsteinin äärimmäisyyteen viedylle teutonisuudelle on vain ollut helpompi hymyillä kuin kuunnella sitä. Kun sakemannit ovat hyödyntäneet erinomaista dramatiikantajuaan muun muassa hankkitumalla putkaan Amerikan kiertueellaan demonstroiduttuaan poikarakkautta lavalla on Rammsteinin musiikki jäänyt väkisinkin kuriositeetiksi.
Provosoimisesta yhtye ei ole tinkinyt vieläkään, mutta nyt äidin pojiksi tunnustautuvat Rammsteinit osoittavat, että musiikkinsa voi toimia myös omilla ehdoillaan. Levyltä on vaikea osoittaa erillisiä hittibiisejä, mikä takaa sen, että albumia jaksaa kuunnella suuremmalla mielenkiinnolla kuin yhtyeen aiempia teoksia. On todellinen sääli, että maan poliittisesta järjestelmästä opetusmetodinsa ammentaneet opettajat veivät aikoinaan saksankielen oppimishalut, sillä nimenomaan tekstillisesti Mutter vaikuttaa aikamoiselta eepokselta. Ensimmäinen singlelohkaisu Sonne vaikuttaa epäilyttävästi ihan puhtaalta rakkauslaululta. Levyn tunnelma on liki hempeä, vaikka äänimaailmaa hallitsevat edelleen päällekäyvät kitarat ja massiiviset goottisyntikat. Kuin vanhasta muistista mukaan on ujuttautunut marssikomppia ja erityisesti Rein Rausiin militanttia otetta. Se onkin oikeastaan ainoa yhtyeen vanhoja hittejä muistuttava vetäisy.
Jollain perverssillä tavalla Mutterista henkii kuitenkin inhimillinen lämpö. Käskevästä sävystä huolimatta Rammstein ei sorru ylimieliseen vihaamiseen ja pullistelukin on Manowaria ironisempaa. Siinä mielessä Rammstein on germaanisen musiikkiperinteen edustaja, että biiseistä kuuluu läpi järkähtämätön järjestelmällisyys. Jokainen osa on juurrutettu peruuttamattomasti omalle paikalleen. Vain Adiosin ministrymäiseen irrotteluun on yhtye antanut itselleen luvan. Juuri pedanttisuuden takia onkin saavutus kuin paljon tunnetta levylle on saatu ladattua. Mutter on romanttinen, jopa eroottinen albumi eikä koulupoikamaisesta huumorista ole enää tietoakaan.