THE ROLLING STONES: Sweet Summer Sun – Hyde Park Live DVD

Arvio julkaistu Soundissa 12/2013.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

THE ROLLING STONES
Sweet Summer Sun – Hyde Park Live
Eagle Vision

Soundiltaan ja filmatisointina parhaita The Rolling Stonesin keikkakuvauksia vaatimattomampi Sweet Summer Sun – Hyde Park Live omaa sitäkin enemmän historiallista merkitystä.

Bändin marraskuussa 2012 alkanut 50-vuotisjuhlakiertue huipentui kesäkuun lopussa ensiesiintymiseen Glastonburyn festivaaleilla ja viikkoa ja kahta myöhemmin kahteen paluukeikkaan Lontoon Hyde Parkissa. Lähes päivälleen 44 vuotta aiemmin The Rolling Stones oli soittanut puistossa vain kaksi päivää Brian Jonesin kuoleman jälkeen ja esitellyt yleisölle uuden kitaristinsa Mick Taylorin. Paluukeikkojen ja Sweet Summer Sun -dvd:n jo valmiiksi nostalgista tunnelma lisää se hetki, kun Taylor astui Hyde Parkin estradille seuraajansa Ronnie Woodin ja Keith Richardsin keskelle ja teki Midnight Ramblerin myötä yhtyeestä hetkeksi bluesbändin – jollaisena se oli taipaleensa vuonna 1962 aloittanut. Biisin herkullisin hetki onkin Mick Jaggerin aliarvostetun bluesharpismin ja Taylorin kitaran vuoropuhelu.

Biisivalikoimaltaan Sweet Summer Sun – Hyde Park Live on arvattavasti kuin The Rolling Stonesin greatest hits. Start Me Up on yhtä itseoikeutettu startti kuin (I Can’t Get No) Satisfaction päätösraitana. Bändin nuorempaa tuotantoa edustaa vain viimeisimmällä kokoelmalla julkaistu Doom And Gloom, jonka mukana oloa voi perustella myös kiitettävällä riffikkyydellään. Hetkelliset muistumat ja bändin jäsenten kommentit kytkevät viime heinäkuiset keikat luontevasti vuoden 1969 Hyde Park -debyyttiin. Tuolloin taivaalle vapautettiin Brian Jonesin muistoksi satamäärin valkoisia perhosia. Nyt perhoset olivat bluesin sinisiä ja niitä nähdään vain Miss Youn aikana lavan taustascreenillä ja kirjailtuina Mick Jaggerin takkiin.

Sweet Summer Sun – Hyde Park Live on The Rolling Stonesin tunteikas paluu kotikaupunkinsa sydämeen ja Keith Richardsin sanoin keuhkoihin. Samalla bändi tulee vastaansanomattomasti todistaneeksi kaikkein tärkeimmän eli 50 vuoden jälkeenkin ”it’s only rock’n’roll and they like it”.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa