RYAN ADAMS: Ashes & Fire

Arvio julkaistu Soundissa 10/2011.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Ottaen huomioon, kuinka eklektisenä taiteilijana Ryan Adams on vuosien mittaan näyttäytynyt – kantrin ja folkin lisäksi hän on julkaissut punkia, heviä, hardrockia ja elektroa – on erikoista, että miehen yksittäiset albumit ovat etenkin tätä nykyä hillittyjä ja yksipuolisia.

Arvio

RYAN ADAMS
Ashes & Fire
Pax Am

Ottaen huomioon, kuinka eklektisenä taiteilijana Ryan Adams on vuosien mittaan näyttäytynyt – kantrin ja folkin lisäksi hän on julkaissut punkia, heviä, hardrockia ja elektroa – on erikoista, että miehen yksittäiset albumit ovat etenkin tätä nykyä hillittyjä ja yksipuolisia. Myös Ashes & Firen soljuessa läpi harmonisena tulee ensin ikävä Goldin (2001) rönsyilyä ja intohimoa. Materiaalin homogeenisyys kuitenkin muuttuu toisarvoiseksi, kun Ashes & Fireen syventyy, sillä kyseessä on valtavan kaunis ja lämminhenkinen levy,  Ryanin täysipainoisin kokonaisuus vuosikausiin.

Pitkälti akustinen albumi on hillitty ja hauras, mutta maanläheisen ja karheaksi jätetyn tuotannon ansiosta yksityiskohtia ja dynamiikkaa löytyy. Niiden myötä albumi herää henkiin ja nousee lentoon. Bändi soittaa tarkasti ja sävykkäästi, joskin pieni lisäheittäytyminen tai muunlainen herättely olisi tervetullutta. Lisäväriä sovituksiin tuovat jouset sekä kauniit stemmat, joista osaltaan vastaa myös pianoa albumilla soittava Norah Jones.

Ryan on kovassa vedossa sekä biisintekijänä että tulkitsijana. Miehen ääni paranee vuosi vuodelta; siitä löytyy kutakuinkin tasamitoin herkkyyttä balladeihin ja karheaa voimaa tunteikkaampiin vetäisyihin. Sävellykset tallustavat tutuilla kantrifolkin laidunmailla, mutta nyt mukana on tavallistakin enemmän korvaa hiveleviä melodioita. Aloituskolmikko Dirty Rain, Ashes & Fire ja Come Home nostaa riman korkealle, mutta herkkuja löytyy myös levyn lopusta. Etenkin Kindness sulattaa ylivuotavalla kauneudellaan.

Ashes & Fire on pakahduttavan kaunis laulukokoelma, joka ei juuri jätä toivomisen varaa. Paitsi jos edes ripauksen saisi sitä alkuaikojen rämäpäätä ja rock’n’rollia takaisin.

Lisää luettavaa