RYAN ADAMS: Love Is Hell Pt. 1

Tuotteliaana tunnetun Adamsin piti alun perin julkaista Love Is Hell uutena albuminaan, mutta levy-yhtiön painostuksesta suunta muuttuikin viime lehdessä arvioituun Rock'n'Rolliin, jonka päällekäyvästä suoraviivaisuudesta tämä kahden ep:n rinnakkaisjulkaisun osa 1 (osa 2 ilmestyy joulukuun alussa) on yhtä kaukana kuin joulu juhannuksesta.

Levyn yleissävy muistuttaa Adamsin ensimmäistä soololevyä Heartbreaker, joka oli kaihoisista sydänsuruista tehty. Kerran tehdyn toistosta ei kuitenkaan ole kyse, ja tuskinpa näiden sydänsurujen lähdekään on sama. Love Is Hellin biisit on äänitetty kahden eri kokoonpanon kanssa, mutta raidat sopivat yllättävänkin saumattomasti samoihin kansiin. Rokkaavalla nimikappaleella Adams huutaa välillä kurkku suorana, hauraan pianoballadin The Shadowlands alussa voisi kuulla nuppineulan putoavan ja hieno laulu päättyy upeasti rakennettuun, verkkaiseen sellon, viulun ja soolokitaran siivittämään kliimaksiin. Myös ainoa lainaraita, hillitty sovitus Oasiksen Wonderwallista, istuu hyvin joukkoon. Kauniin melodian omaava World War 24 on levyn tarttuvinta antia, mutta häiritsevän hittimäinen ei sekään ole.

Ryan Adamsin monipuolisuutta voi vain hämmästellä. Rokkarinakin hän on vakuuttava, mutta haikeuden parissa suorastaan omaa luokkaansa. Tämä ep:ksi luokiteltava helmi on vanhan vinyylialbumin mittainen ja hinta-laatusuhteeltaan vailla vertaa.