True Carnage ja Bringer Of Blood olivat niin hätkähdyttäviä, viriilin matoarmeijan lailla kuhisevia ja elämää tuhoavia albumeja, että Six Feet Underilta tottui odottamaan suurta ja hämmentävää. 13 palaa perusasioihin myötäillen bändin alkupään tuotantoa laadukkaalla, mutta kovin yllätyksettömällä soinnillaan.
Chris Barnesin tuotanto on ehkä kovin pettymys. Six Feet Underin yksinkertaistetun death metalin pitäisi tuntua pulputuksena pallean seudulla ja Barnesin jänteiden nykimistä aiheuttavan raastavan murinan kuuluisi säikäyttää aivan vieressä tai selän takaa. Nyt soundi on kaukaisen oloinen ja bändin goremaisuus kärsii. Tätähän pääsee karkuun!
Laulu on monotonisempaa kuin aikoihin, sillä äkkiväärät huudot ja ylenmääräinen hulluus ovat taantuneet perinteiseksi suoritukseksi. Rest In Piecesin ja Deathklaatin tapainen punkimpi kalma toimii nyt parhaiten. Six Feet Underin olemus on yhä ihanan läpimätä ja katkottujen jäsenien määrässä bändi johtaa useita virkaveljiään edelleen kilometritolkulla, mutta kahden aiemman levyn vangitsevuus, kuulijan totaalinen kahlitseminen, uupuu.
SIX FEET UNDER: 13
Arvio julkaistu Soundissa 03/2005.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
True Carnage ja Bringer Of Blood olivat niin hätkähdyttäviä, viriilin matoarmeijan lailla kuhisevia ja elämää tuhoavia albumeja, että Six Feet Underilta tottui odottamaan suurta ja hämmentävää.
Arvio
SIX FEET UNDER
13
Metal Blade
13
Metal Blade
