Therapy? löysi rujosti vääntävälle rockilleen uuden ärhäkän vaihteen jo jokunen albumi sitten. Bändin profiili on kuitenkin asettunut merkittävästi alemmalle tasolle kuin missä se oli runsas vuosikymmen sitten.
Kymmenennellä albumillaan Therapy? kieltäytyi pyytämästä anteeksi ja selittämästä mitään. Nyt Andy Cairns tunnustaa samalla ehdottomuudella yhden lääkkeen tehoavan kaikkiin vaivoihin. Therapy?n resepti on yhä runnovan kitaran ja sinnikkäästi kieputtavien rumpujen vetämä aggressiivinen tykitys, joka ei luonnollisestikaan kuulosta enää yhtä innovatiiviselta kuin Troublegumin (1994) aikoihin. Jos One Cure Fits All -levyltä haluaa etsiä jotain uutta, niin lauluosuuksiaan yhtye tuntuu entisestään pehmentäneen ja monipuolistaneen. Bändin huumoriksi lienee luettava Outron sijoittaminen albumin johdannoksi ja biologian tuntemustaan Cairns esittelee grungeisesti vyöryvällä Dopamine, Seratonin, Adrenalinella. Kertosäkeellään biisi on yhtä epärunollinen kuin Queens Of The Stone Agen Feel Good Hit Of The Summer.
One Cure Fits All ei yllätä millään tasolla, mutta Therapy?n ystäville albumi voi olla niin kevätflunssaan kuin -masennukseenkin tehoava kuuri.
