VON HERTZEN BROTHERS: Stars Aligned

VON HERTZEN BROTHERS
Stars Aligned
Universal

Kotimaassa Hertzenien jalansija on jo luja. Love Remains The Same -levy (2008) meni virallisen albumilistan ykköseksi ja myi kultaa. Bändin neljäs albumi pärjää täällä varmasti yhtä hyvin, mutta kehä on nyt kansainvälisempi. Stars Aligned julkaistaan Englannissa samaan aikaan kuin Suomessa. Muita Euroopan maita seuraa perässä. Progebuumiahan tässä eletään, joten hetki on hyvä.

Vakuuttavalta uusi levy kuulostaa, vaikka ei Hertzenien messiaaninen suureellisuus ole itselleni koskaan ollut helppo pala. Kasvua on kuitenkin tapahtunut. Se ilmenee sävyjen ja dynamiikan lisääntymisenä. Herkkyyttä löytyy nyt enemmän, jos kohta peruslinja on entisensä eikä miehitys ole muuttunut, mikä on toki vain hyvä asia.

Tuottajaksi päästetty Pepe Deluxén Jari Salo alias James Spectrum on tehnyt erinomaista jälkeä. Se, että Salo on saanut tyrnän laajakangassoinnin hengittämään, vaikka ääntä, soittimia ja koukeroita pukkaa koko äänikuvan mitalta tykin täydeltä, ei ole mikään pieni uroteko.

Veljesten musiikin merkittävin koukku on hienostuneiden laulustemmojen yhdistäminen machosti lihaksikkaaseen, vaan ei jäykkään soittoon. Tätä kontrastia Stars Aligned viljelee kiitettävästi Jonne von Hertzenin ja Mikko Kaakkurinniemen ketterän rytmisektion hurmatessa kauttaaltaan.

Psykedelia-mittarin neula näyttää korkeampia tasoja koko bändille merkityissä, yksityiskohtia vaalivissa sovituksissa. Jos Kie von Hertzenin kitaratyö on jimmypagemaisen komeaa, niin korvaa kutkuttavat sille usein piristävän vastakappaleen tarjoavat Juha Kuoppalan vinkeästi soundaavat koskettimet. Pääsolistina laulavan Mikon puoli-balkanilaisesti näpelöimä intialaisharmooni Glorian käärmemäisessä riffissä kolahtaa myös.

Veljestroikan kollektiivisesti säveltämä materiaali on tasavahvaa. Tekstit käsittelevät tuttuun tapaan spirituaalista kasvua ja ihanteita. Niiden kirkas­otsainen hurmos voi käydä jonkun hermoille, mutta ne nivoutuvat musiikkiin niin, etteivät pistä korvaan. Yksittäisraitoja enemmän huomio kiinnittyy yksityiskohtiin, kuten Down By The Sean lyyrisen sähkökitaran ja Mikon enkelilaulun mystisesti värähtelevään liittoon tai hassun scifi-keskustelun aloittaman Bring Out The Snakesin Goa acid -kirnuntaan tai Repeat Moden rauhoittavaan torvi-introon tai I Believen alun Queen-tribuuttiin.

Kuvitelkaa Led Zeppelin, Yes ja Crosby, Stills & Nash irrottelemassa Äiti Amman ashramissa, niin olette lähellä Stars Aligned -albumin ydintä.