Levyarvio: Sielun täyttävä synkkyys puuttuu mutta valopilkkujakin löytyy – Rammsteinin uutuus palkitsee vuosien odotuksen

Levyarvio: Akustisesta hämystä hevilaukkaan ja progemaalailuun – Sabbath Assembly ei välttämättä aukea kaikille

Levyarvio: Synkkämielistä vetovoimaa naamarin takaa – Orville Peckin esikoinen on kiinnostava muttei kanna loppuun saakka

Levyarvio: Helposti omaksuttavaa folkmetallia – Týr pitää edelleen otteessaan

Levyarvio: Ei vitsejä, ei valonpilkahduksia – Townes Van Zandt vuonna 1973 oli synkkä ja matkalla alamäkeen

Levyarvio: Aikahyppy kohti rockin syntyä – Jo’ Buddyn trio on vihkiytynyt totaalisesti roots-musiikille

Levyarvio: Juniper Inc. toimittaa kunnon jytää ja rähinää sekä kossusiivuja soulista ja bluesista

Levyarvio: Takuuvarmasti aitoa ja luovaa – Pertti Kurikan Nimipäivistä tuttu Sami Helle sooloilee

Levyarvio: Mustaa psykedeliaa ja rajua mörköoopperaa – Waste Of Space Orchestran erikoisveto toimii myös levyllä

Levyarvio: Raukeuden ja pakokauhun majesteettinen liitto – These New Puritansin katkeamaton jännite vavahduttaa

Levyarvio: Shoegazen hienous ja vaikeus – Radio Supernovan ensilevy on enemmän ohjelmanjulistus kuin taideteos

Levyarvio: Nimimiehet tarjoavat tuutillisen rutinoitunutta jenkkihevibulkkia – Spirits Of Fire on virkamiesmäisen tylsä