Hullunkirjava satsi tv-tallenteita kurottuu rääväpäistä Särkänniemessä massasuosikkeihin Raumanmerellä. Musiikkiinsa uskovat Eput venkuilevat itseironisesti haastatteluissa ja dubbauksissa, joissa elehdintä on hilpeän piittaamatonta. Pientä pukudraamaakin viriää lännensaluunassa, palelevien glitter-enkelien vaipoissa ja Casablancan hämyssä.
Tv-journalistit munivat hakiessaan vastakaikua epputulkinnoilleen. Ripatti ja Alatalo penäävät ”aitoutta”, jotkut polemisoivat suosiota ja perhepiirissä asti harhaillaan vonkaamassa. Martti vastailee kärsivällisesti, mutta Pantse tilttaa täsmätokaisuilla monet utelut. Heikuran ja Frangenin sporttiuho ja Peter von Baghin invisibiliteetti saavat yhtyeen reilummin esiin.
Syrjien ja Torvisen nelikenttä pelaa vakaasti ja vain touhukas Saarela vaihtuu ilmeettömämpiin basisteihin. Perusliveä on hittitoistoksi asti, mutta eri vaiheet ja harvinaisuudet on haarukoitu hyvin. Biisisetit ovat aina alttiit yllätyksille. Ainoat videoklipit Warsova ja Suolaista sadetta on jäävätty, Saimaa-ilmiön tuimaa keikkamateriaalia nähdään vain vilaus, ja vhs-nauhastoni ihka ensimmäinen tallenne Rakkaus on KuuMaa (1983) puuttuu.
Mutta Eppu remains the same!
