EPPU NORMAALI: Maximum jee & jee

Eppu Normaalin hauskimman ja parhaan albumin ilmestymisestä on kulunut kaksi vuosikymmentä. Sen kunniaksi Maximum jee & jee on pakattu bonuslevyllä varustetuksi juhlapainokseksi. Jälkikäteen nähtynä Maximum jee & jee oli Eppu Normaalin silta yli punkbändiä ja kansalliseksi laidback-instituutioksi kasvavaa aikuisrockyhtyettä erottavan räkäisen virran. Mutta vaikka Eppu Normaalin henkinen siittäminen tapahtuikin Ramonesin Tampereen keikalla toukokuussa 1977, niin ylöjärveläisessä punkissa oli alusta lähtien enemmän huumoria kuin 70-luvun loppuvuosien alakulttuurien taistelussa oli terveellistä myöntää.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Maximum jee & jee on "vain" erinomainen rocklevy, jonka Who-yhtyeeltä sovitettu nimi ja visuaalinen ilme, John Fogertyn ylistäminen ja Kaljanlanttauslaulun Eddie Cochran -draivi kielivät aivan muista kuin punk-rockisista juurista.
Maximum jee & jee kantaa terveyskasvatuksellista vastuuta kansakunnan hyvinvoinnista ja paheksuu radion tylsää musiikkipolitiikkaa aikana, jolloin meillä ei ollut edes aivottomien soittolistojensa myötä – muutamia erikoisohjelmia lukuun ottamatta – kuuntelukelvottomaksi muuttunutta Radiomafiaa. Pidetään ikävää oli ja on yksi Eppu Normaalin kirkkaimpia helmiä, Lainelautaileva lehmänmaha r & r surfasi Näsijärven aalloilla, Science fiction siteerasi Telstaria ja Kuolleet kakarat todisti Eppu Normaalin pystyneen tarpeen vaatiessa myös tyylipuhtaaseen mauttomuuteen. Jee jee ja Pop pop pop olivat manifestisuudessaan Tutti Fruttin luokkaa.
Maximum jee & jeen bonuslevyn suolana ovat Kaivopuiston keikalta taltioidut kuusi raitaa spesiaalinaan Normaali-versio tötterötukkaisten tallitoverien Tiger Twististä. TT Oksalan nikkaroimalla Pidetään ikävää biisin uusiomiksauksella on hetkellinen näppäryysarvonsa, mutta kolme muuta uusintaa seuraavat liiaksi originaaleja ollakseen kiinnostavia. Maximum bonus -levyn varsinaisen kökkörockosuuden muodostavat alunperin vuonna 1980 julkaistulla The Shape Of Finns To Come -kokoelmalla kuullut englanninkieliset esitykset. Boredom's The Word, Rooting Of Beer, John Fogerty ja Njet njet osoittavat – jos mahdollista – jopa 4Rn ja Ismo Alangon yrityksiä vakuuttavammin, että suomalainen rock ei noin vain käänny englanniksi.
Kun Maximum jee & jee arvioidaan osana suomalaisen rockin historiaa ilman kaupan päälle lankeavaa kylkiäistään, niin maximum-pisteille ei juuri vaihtoehtoa jää.