IRON MAIDEN: Rock In Rio

IRON MAIDEN
Rock In Rio
EMI

Sekä Iron Maidenilta että Megadethilta on jo odotettukin konserttikiekkoja. Pitkän linjan bändejä kuuntelee aina mielellään livetilanteessa. Mammuttien levyt kuitenkin osoittavat, miten erilaisia konserttitallenteet voivat sittenkin olla, kun puhutaan kovan luokan bändeistä.

Iron Maiden on takuuvarma livebändi. Yhtye jaksaa vuodesta toiseen tehdä lujasti töitä lavalla, ja bändi on kyennyt jälleen vangitsemaan levyllekin sen vilpittömän innostuksen, joka sille on konserttitilanteessa ominaista. Maiden on koonnut tuplalevyn verran sekä tuoreempaa että toki myös vanhoja hittejään, jotka on äänitetty Riossa noin 250 000 ihmisen edessä.

Keikka oli yleisömäärältään suurin, jonka edessä yhtye on koskaan esiintynyt. Jollakulla olisi saattanut mennä vähän pupu pöksyyn, mutta Iron Maidenia moinen yleisömassa on korkeintaan piiskannut vielä piirun verran pirteämmäksi. Ja yleisö myös kuuluu levyltä. Se tuntuu elävän mukana läpi koko levyn, eikä Bruce Dickinsonilla tunnu olevan suuriakaan vaikeuksia saada ihmisiä laulamaan kanssaan. Juuri yleisö onkin levyn suola. Iron Maidenin tapoihin on ennenkin kuulunut se, että antaa fanienkin pitää meteliä livelevyillä. Niin nytkin, ja encoreiden päätyttyä yleisö saa mylviä epätavallisen pitkät pätkät.

Megadeth puolestaan äänitti levynsä Phoenixissa 2000 hengen Web Theatressa viimeisen studiolevynsä tiimoilta tehdyllä kiertueella. Megadeth on arvonsa ansainnut yhtye, mutta keikoilla bändi on harvoin järin vakuuttava. Yhtye hoitaa hommansa, mutta ammattitaidolla on siinä mielessä ehkä liikaakin painoarvoa, että livenä Megadeth tahtoo hieman jäädä puisevaksi.

Bändin setissä vanhat biisit tuntuvat kumminkin pomppaavan esiin, ja keikan alkupuoli on melkoisen hajutonta menoa. Kill The King, Train Of Consequences ja A Tout Le Monde ovat selkeät valopilkut. Lisäksi bändi on nokkelasti laittanut Hangar 18:n ja Return To The Hangarin peräkkäin. Vasta levyn lopulla Megadeth saa kunnolla juonen päästä kiinni, ja kuusi viimeistä biisiä osoittavat, minkälaista fiilistä bändi pystyy parhaimmillaan luomaan.

Varsinkin Iron Maidenin live on suorastaan pakkohankinta faneille siitäkin huolimatta, että konsertista julkaistaan myös dvd-versio. Näin tekee Megadethkin, ja todennäköisesti sen kohdalla visuaalinen elementti ohittaa monen fanin kohdalla tarpeen hankkia myös audiotallenne.