Arvio: Iron Maidenin viimeisin livelevy on tavallaan hyvä, tavallaan vähän vähemmän hyvä

Iron Maiden
Nights Of The Dead, Legacy Of The Beast: Live In Mexico City
Warner

Bruce Dickinsonin ja Adrian Smithin paluun jälkeen on Iron Maiden julkaissut livetaltioinnin lähes jokaisen kiertueensa päätteeksi. Bändi onkin kuluvalla vuosituhannella julkaissut enemmän live- kuin studioalbumeita. Ja miksipä ei, sillä heviveteraani on edelleen lavalla parhaimmillaan maaginen, huonompinakin päivinä erinomainen. Vuonna 2018 alkanut, koronan vuoksi ensi vuoteen venähtänyt Legacy of the Beast -kiertue ei tee poikkeusta sääntöön ja fanit saavat nyt ilokseen syksyllä 2019 Mexico Cityn -keikoilla taltioidun livealbumin, jolla bändi on jos nyt ei aivan sata- niin ainakin 95-prosenttisessa iskussa.

Fanit saavat nyt ilokseen livealbumin, jolla bändi on jos nyt ei aivan sata- niin ainakin 95-prosenttisessa iskussa.

Soitossa on särmää ja vaaran tuntua, kuten kunnon rokkikeikalla kuuluukin. Kurkkusyövästä niskalenkin ottanut Dickinson laulaa nyt paljon paremmin kuin kolmen vuoden takaisella The Book of Souls: Live Chapter -livellä ja suoritus vielä paranee, mitä pidemmälle keikka etenee. Miksaus on myös Maidenille totuttuun tapaan viimeisen päälle tehty ja kuulostaa erittäin hyvältä ja elävältä. Keikoilla kulissien takana soitettavat koskettimet on nostettu nyt harvinaisen etualalle ja niitä myös käytetään eeppisiä kappaleita sisältävän setin aikana runsaasti.

Maidenille on tullut tavaksi kiertää ensin uusimman studiolevynsä tiimoilta nostaen settiin paljon uusia biisejä, jonka jälkeen kierretään niin sanotun hittisetin voimin. Koska edellinen kierros tehtiin The Book of Souls -levyn (2015) merkeissä, tällä kertaa settiin on koottu parhaita paloja ja harvinaisuuksia koko pitkän uran varrelta. Kappaleet on niputettu löyhästi teemoittain, kuten sotiin tai uskontoon liittyviin biiseihin.

Setin harvinaisuudet ovat tietysti Nights Of The Deadin suola, mutta niitäkin on lopulta melko vähän.

Setin harvinaisuudet ovat tietysti Nights of the Deadin suola, mutta niitäkin on lopulta melko vähän. Pakolliset The Trooper, 2 Minutes to Midnight, The Number of the Beast, Fear of the Dark, Iron Maiden ja kumppanit nyt löytyvät miltä liveltä tahansa, mutta Blaze Bayley -ajan helmet The Clansman ja eeppinen Sign of the Cross, aliarvostetun A Matter of Life and Death -albumin (2006) majesteettinen ja ensimmäistä kertaa livelevylle päätynyt For the Greater Good of God sekä ensimmäistä kertaa sitten 1980-luvun settiin nostettu Flight of Icarus ovat niitä herkkuja, jotka yksinään oikeuttavat tämänkin julkaisun. Bändi tuntuu itsekin innostuvan näiden biisien kohdalla ja nostavan meiningin entistäkin lähemmäs katonrajaa.

Yleensä yleisö on Maidenin livelevyillä selkeästi ja erottuvasti läsnä, mutta jostain syystä meksikolaisyleisö kuulostaa vain muhjulta ja epämääräiseltä taustakohinalta. Jopa yleisön kuin yleisön hurmokselliseen yhteislauluun saava Fear of the Dark ei tunnu saavan aikaan kummoista reaktiota. Vielä kun kyseessä on vieläpä fanaattisena tunnettu latinalaisamerikkalaisyleisö, tuntuu tämä entistä hassummalta. Mikäli siis kaipaa kunnon yleisömeininkiä mukaan, kannattaa soittimeen lyödä vaikka Rock in Rio -dvd (2002).

Siitä puheen ollen: suurin miinus tulee ehdottomasti siitä, ettei Legacy of the Beastia julkaista liikkuvan kuvan kera. Toivottavasti virhe korjataan myöhemmin.