Taannoin televisioitu Ullevin keikka antoi Iron Maidenin nykykyvyistä ankean kuvan. Bruce Dickinson oli pahimpien laulu- ja liikemaneeriensa vangiksi jäänyt ”olen täällä vain töissä” -sätkynukke, eikä edes primus motor basisti Steve Harris vaikuttanut pikkupoikamaisen innostuneelta itseltään.
Itsestään instituution tehnyt heavy metal -yhtye on tällä livetuplalla vähän vireämmässä iskussa. Mutta uusimpaan, tässä lehdessä toisaalla Suomen keikkansa osalta arvioituun, rundiin verrattuna Death On The Roadin ongelmaksi muodostuu biisiaines. Jos erinomaista The Early Days -dvd-historiikkia kauppaava vuoden 2005 kiertue sisältää materiaalia alkupään klassikoilta Iron Maiden, Killers, The Number Of The Beast ja Piece Of Mind, tarjoaa Death On The Road musiikkia myös vuoden 1983 tältä puolelta. Eikä se ehkä ole hyvä asia. Mahtibiisinsä löytyy toki joka bändiltä, mutta Death On The Roadilla on laatuero esimerkiksi peräkkäin asetettujen Hallowed Be Thy Namen ja Fear Of The Darkin tai Trooperin ja Dance Of Deathin välillä valtava. Ja on se kumma, ettei kitaraharmonioistaan tunnettu yhtye vieläkään hyödynnä kolmen kitaran suomia mahdollisuuksia.
