IRON MAIDEN: Edward The Great – The Greatest Hits

Iron Maiden on päässyt jo siihen ikään, että se alkaa olla enemmän instituutio kuin pelkkä rock-bändi. Kun rankkaa heviä on syntynyt 25 vuotta ja 12 levyä, on aika vaikea koota niitä huippukohtia yhdelle ainokaiselle cd:lle. Edward the Great on urhoollinen yritys, ja osittain se siinä onnistuukin. Maidenin kaksi ensimmäistä levyä ohitetaan kokoelmalla tylysti loikkaamalla suoraan 80-luvun alkuun, josta löytyvät bändin parhaat tuotokset. Run to the Hills, Number of the Beast, Flight of Icarus ja 2 Minutes to Midnight ovat niin muheita heavyherkkuja, ettei paremmasta väliä. Riffit ovat vertaansa vailla, ja laulujen myyttinen kuvasto toimii sulassa sovussa rempseän asenteen kanssa. Kitarat soivat itsevarmasti ja tuoreesti, ja kun Dickinson laulaa: "There's a time to live, and a time to die", niin pakkohan se on uskoa.

The Clairvoyant ja Infinite Dreams edustavat vielä hedelmällistä Maiden-tuotantoa, mutta saavuttaessa vuoteen 1990 kaivo on alkanut käydä ikävän tyhjäksi: sekä Holy Smoke että Bring Your Daughter to the Slaugher kalpenevat vertailussa varhaisempien helmien kanssa. On tietenkin mukavaa, että molemmilta Blaze Baileyn laulamiltakin levyiltä on siepattu messiin yksi biisi, mutta melko geneeristä heviä ne jo ovat. Dickinsonin paluuta juhlistanut Wicker Man onkin sitten askel oikeaan suuntaan, ja on toki kiva kuulla, kuinka neljännesmiljoona katsojaa laulaa kertosäettä Fear of the Darkin liveversiossa. Tämä todistaa, että Maiden on yhä relevantti pumppu monelle kuuntelijalle, vaikkei se uusilla studiolevyillä ole vanhaa magiaa tavoittanutkaan.