MUSE: Hullabaloo

Arvio julkaistu Soundissa 08/2002.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Tuskin Musen laulaja-kitaristi Matt Bellamyssa on miestä myöntämään, että hänen yhtyeensä teatraalinen, suuruudenhullu ja teknistä taitavuutta korostava tieteisrock on pohjimmiltaan aivan naurettavaa musiikkia.

Arvio

MUSE
Hullabaloo
Mushroom

Tuskin Musen laulaja-kitaristi Matt Bellamyssa on miestä myöntämään, että hänen yhtyeensä teatraalinen, suuruudenhullu ja teknistä taitavuutta korostava tieteisrock on pohjimmiltaan aivan naurettavaa musiikkia. Varsin viihdyttävää se toki on, silloin kun kuuntelijan hermot ovat kunnossa ja hän varta vasten kaivaa viimevuotisen Origin Of Symmetry -albumin hyllystään, mutta minkäänlaista inhimillisyyttä trion (Bellamyn lisäksi basisti Chris Wolstenholme ja rumpali Dominic Howard) levyiltä on turha etsiä. Kunnianhimossa ei ole mitään hävettävää, mutta kosketuspinnan puutetta ei mikään korvaa.

Hullabaloo-paketin ensimmäinen levy on koottu tähänastisten singlejen bonusraidoista ja toinen on viime vuoden syyskuussa Pariisissa äänitetty live, jolla on mukana myös kesällä ilmestyneen Dead Star/InYour World -singlen molemmat raidat. Musen kahdelle studioalbumille (Showbiz, 1999 ja Origin Of Symmetry) on taltioitu yhtyeen nopea kehitys lahjakkaasta Radiohead-kloonista Queenin suurelle yleisölle esittelemän pop-oopperan, suorituskeskeisen heavyn ja avaruusfantasiat yhdistäväksi yhtyeeksi, jota ei voi enää syyttää ainakaan omaperäisyyden puutteesta. B-puolien parhaimmisto (futuristiselta kaupungilta kuulostava Forced In, hassun akustisen kitaran viemä Map Of Your Head, kummitusmainen The Gallery) vakuuttaa yhtyeen luomisvimman ja laatukontrollin yltävän albumikokonaisuuksien ulkopuolellekin, vaikka koosteen yleistunnelma on yllättävän seesteinen. Live-levyllä Musen sointi sen sijaan yltyy paikoitellen suorastaan hysteeriseksi ja pidäkkeettömästi virtuositeettiaan todistavaa kolmikkoa kuunnellessa tuskanhiki voittaa kaikki muut tuntemukset. Jos haluan pompöösin teatteriesityksen, hankkiudun katsomaan historiallista pukudraamaa, en kuuntele Musen liveä.

Liveosuuden absurdein hetki suomalaiskuuntelijoiden kannalta koetaan In Your World -biisin parissa. Kappaleen laulumelodia, Matt Bellamyn äänestä puhumattakaan, kuulostaa todella erehdyttävästi HIMiltä. Asiaa ei tee yhtään helppotajuisemmaksi, että laulun teksti alkaa sanoilla "I'm hurting you again…" 

Lisää luettavaa