MUSE: Origin Of Symmetry

Ei jumalauta Radiohead! Mitä olette menneet tekemään! Teidän takianne kaikki keskenkasvuiset pojankoltiaiset kuvittelevat kykenevänsä tekemään jotain omaperäistä. Olisi ollut kiintoisaa olla kärpäsenä katossa siinä huoneessa, missä Origin Of Symmetry sai alkunsa. Se, että huurupäissään keksii kuningasidean albumista, jonka kappaleilla on nimiä, kuten Space Dementia, Hypermusic, Microcuts tai Citizen Erased, ei anna samalle porukalle oikeutta astella studioon toteuttamaan ideoitaan.
Musen solisti Matthew Bellamy kiekuu yhä kuin miehen kynsinauhoja revittäisiin irti ja Origin Of Symmetrysta on muutenkin vaikea keksiä musikaalisesti mitään positiivista sanottavaa. Kappaleiden väliin yhtye latoo pimputuksia, suhinoita sun muita, koska Musen poikien mielestä se saa albumin kuulostamaan "futuristiselta kokonaisuudelta". Toivottavasti minun tulevaisuuteni ei ole yhtä tekorankka, tekotaiteellinen ja teennäinen kuin tämä levy.
Levyn taideteoksista New Born vielä menettelee, mutta jo sitä seuraava Bliss on järkyttävä tekele, joka naittaa Grandaddya kevyempääkin kevyempään riffittelyyn, josta puuttuu kaikenlainen henki, elämä ja intohimo. Kuka olisi uskonut, että singlevalinnaksi harvinaisen mitätön Plug In Baby olisi koko albumin kohokohta, vaikka ne bassosoundit olisikin voinut jättää käyttämättä? Ja sama sikamainen pierentä jyrää muuten läpi koko levyn. Hypermusic saattaisi jopa rokata, ellei tuo kirottu pörinä pilaisi koko kappaletta. Citizen Erased kestää seitsemän minuuttia ja parikymmentä sekuntia päälle, sisältää pari turhaa väliosaa ja jatkuu totta kai saumattomasti Microcutsina, jonka kertosäkeen aikana huomaa jotain vallan omituista. Matthew Bellamy kiekuu niin korkealta, että kuulostaa aivan Nightwishin Tarjalta. Miten tämäkin yhtye oli esikoisalbuminsa Showbizin aikaan vielä yksi näitä kuuluisia "brittirockin suuria toivoja"?
Meglomania on viimeisen siivun nimi ja vaikka kuinka tekisi mieli vääntää pari puujalkavitsiä asian tiimoilta, niin jääköön. Kerrottakoon vain, että kappale yrittää kuulostaa suurelta, mutta mahtipontiseksi tarkoitettu taustafanfarismi kuulostaa lähinnä soundtrackilta Linnanmäen kummitusjunaan.
Joskus ei tahtoisi antaa arvosanaa ollenkaan.