Levyarvio: Yona ja sinfoniaorkesteri on järisyttävä yhdistelmä – Uni johon herään -albumin biisikymmenikkö tulee alati iholle

Levyarvio: Lauluja syyllisyyden ja kryptisten ajatusten välimaastosta – Erakossa on leimallisesti yhden miehen yhtye

Levyarvio: Kun seesteisyys räjähtää metelöinniksi –Mogwai päivittää otetta mutta pitää alkuperäisestä ideastaankin kiinni

Levyarvio: Jazzin huippujätkät livenä pitkän kaavan kautta – Timo Lassyn ja Teppo Mäkysen yhteislevyllä sooloillaan niin että välillä biisitkin unohtuvat

Levyarvio: Tiivistunnelmaisella doom/death-levyllä raskastelu sulaa yhdeksi köntiksi – Marianas Rest hukkasi monipuolisuutensa

Levyarvio: Hittejä ja huteja orgaanisen hiphopin merkeissä – Vielä Organ!kistä ei ole Suomen The Rootsiksi

Levyarvio: Brittitulokas murtaa kaavoja mutta sylttytehdas savuaa – Black Country, New Roadin albumilta ei löydy kiintopisteitä

Levyarvio: Keski-ikäisten lauluja Amerikan sydänmailta – The Hold Steadyn musiikki jää tekstivyörytyksen varjoon

Levyarvio: Bicep lapioi informaatiota korviin urakalla – Yhtyeen toinen albumi asettuu silti säyseästi taustamusiikiksi

Levyarvio: Unelmien hätyyttelyä ja kompurointia ihmissuhdesokkeloissa – Antti Takalon elämänmakuiset laulut nostavat palan kurkkuun

Levyarvio: Sähköinen bändisointi jäntevöittää hauraasti mumisevaa Julien Bakeria – Uutuusalbumi on aivan hyvä

Levyarvio: Tästä Glenn Danziginkin kannattaisi ottaa oppia – Black Totemin levyllä hiki ja muut eritteet lentävät päin pläsiä