Thrash-kaahausta ankaralla draivilla – Witchery puristaa mehut loppuunkalutusta genrestä

Antti Tuiskun kaksi minää – Anatude on pikkutuhman tähden ja rehdin maalaispojan synteesi

Heviklassikko pala palalta – Master Of Puppets on jättiboksinsa ansainnut

Aurinko nousee autotallista – New Rising Sunsin debyytti on täynnä väkevää ääntä

Tämän päivän vibaa, mutta ei turhaa modernisointia – Mavis Staples on yhä sielukas tulkitsija

The Selecterin notkeat rytmit puhuttelevat vielä vuosikymmenten jälkeenkin – Daylight on nimensä mukaisesti valoisa levy

Kauniinkoleita tarinoita pimeiltä kujilta – Rain Diaryn kakkoslevy tunnustaa myös armollisuutta ja myötätuntoa

Eeppis-melodista kitara-akrobatiaa progehevin merkeissä – Witherfall on alansa tulevaisuuden toivoja

Täsmäiskuja ja tahtilajikikkailua – Propagandhin punk ei ole kolmen soinnun renkutusta

Albumi turbulenssin keskeltä – The Grammersin uusin kuulostaa viehättävän orgaaniselta

Levy kuin luonnonvoima – Moonspellin uusi levy ei ole kepeä hittipotpuri

Ja vielä kerran The Doors – Uusi singlekokoelma muistuttaa myös Jim Morrisonin kuolemanjälkeisestä tuotannosta