SUEDE: Head Music

SUEDE
Head Music
Nude

London Suede jatkaa neljännellä varsinaisella albumillaan loogista matkaansa kohti…uh…70-luvun ydintä. Head Musicilla on aimo annos nostalgiaa ainakin meille, jotka muistamme kuinka Bowie muuntui Ziggyksi, kuinka Bolan teki yksinkertaisuudesta taidetta ja miten biseksuaalista kaikki tuntui olevankaan. Sueden levy on kollaasimainen teos, jonka paletista löyty niin vanhaa kuin uuttakin virtaa. Kolmenkymmenen vuoden haarukalla.

Eikä Head Music ole aivan helppo levy. Ensikuulemalta se on sekava. Toisella rupeamalla se häilyy edelleenkin jossain epätasaisuuden maastossa, josta se ei loppujen lopuksi koskaan pääse täysin irti. Silti jokaisella lisäkuuntelulla sitä alkaa ymmärtää yhä paremmin. Repaleinenhan se on, mutta pitää sisällään monia sykähdyttäviä hetkiä.

Hämmästyttävää ehkä, mutta maistiaissingle Electricity lukeutuu albumin tylsimpiin biiseihin. Pienen jollottelun ja verryttelyn jälkeen ensimmäinen helmi osuu kohdalle Everything Will Flow -biisin muodossa. Brett Anderson pääsee kunnolla hehkuttamaan itämaisten viulujen säestyksellä. Reilusti Head Musicin plussapuolelle tipahtavat myös jännän raukea Asbestos sekä särisevä electroboogie Hi-Fi. Toinen albumin helmistä on sekin ryyditetty itämaisin viuluin. Indian Strings on kaunis surumielinen balladi. Jokseenkin samoilla melankolian linjoilla jatkaa heti sitä seuraava He's Gonekin sisältäen hivelevää kitaranvenytystä ja pakahduttavaa laulua.

Kun Sueden uusin paketti on avattu ja sisältö tutkittu tarkkaan niin mitä jää käteen? Jotain hyvää, jotain keskinkertaista mutta ei onneksi mitään aivan floppia. Toivo elää siis yhä, oletan.