Weezerin ja Geffenin yli 15 vuoden yhteinen taival loppui viime talvena. Useimmat ennakoivat bändin seuraavan Radioheadin jälkiä ja julkaisevan jatkossa levynsä itsenäisesti, mutta hieman yllättäen uudeksi kodiksi valikoitui punktaustainen Epitaph. Sinänsä ratkaisu on looginen, sillä Epitaph on viimeisen viiden vuoden aikana profiloitunut hyvin laaja-alaiseksi musiikin julkaisijaksi.
Weezerin julkaisutahti on karannut käsistä. Vaikka fanina on mukavaa, että bändi julkaisee uuden studiolevyn per vuosi, ei se voi olla vaikuttamatta niiden tasoon. Red Albumille (2008) laatua vielä riitti, mutta Ratitudelle (2009) ja Hurleylle ei. Se, että molemmilla levyillä on muutaman aivan loistavan kappaleen lisäksi suoranaista täytemateriaalia, tekee asiasta vielä tuskallisempaa. Ratituden ja Hurleyn parhaat palat yhdistämällä olisi käsissä ollut rautainen pitkäsoitto.
Yrityksen puutteesta ei Weezeria voi kuitenkaan syyttää. Mukaan on värvätty värikäs joukko eri aloilla kunnostautuneita tekijöitä (Desmond Child, Ryan Adams, Tony Kanal, Linda Perry, Michael Cera sekä Johnny Knoxville ynnä muuta Jackass-porukkaa), mutta lopputuloksessa tämä ei juuri kuulu. Oikeastaan ainoa, jonka panos jollain tavalla tuo jotain lisäarvoa levylle, on Ryan Adams, jonka tekemä Run Away kuuluu kimaran parhaimmistoon. Oudointa on kuitenkin se, että levyn kirkkain helmi All My Friends Are Insects on cover-luenta suositusta Yo Gabba Gabba -lastenohjelmasta.
