Levyarvio: Weezerin värisuora jatkuu – Musta albumi lähempänä Princea kuin Metallicaa

Weezer
Weezer (Black Album)
Atlantic

Los Angelesista tulevana bändinä Weezer on kuin luonnostaan aurinkoinen ja hyväntuulinen. 25 vuoden takainen voimapopdebyytti ja tv-sarja Happy Daysiä kulttuurisesti ominut Buddy Holly -biisin video todistivat, että kurttuotsaisuus ei kvartettia kiinnosta. Myös Weezerin tapa jättää albumeja nimeämättä ja vain kansien väreillä toisistaan erotettaviksi on ymmärrettävissä osaksi sen omintakeista huumorintajua.

Ristiriitaisesti vastaanotetun coverlevyn kannoilla julkaistulle Weezerille musta on todellakin vain väri. Synkkyyden sijasta biiseistä välittyy lyriikat ja musiikin kattava leikkisyys, jonka Weezer tuntuu hallitsevan vaikka unissaan.

Lievästi eksoottisen funkpop-avauksen Can’t Knock The Hustlen jälkeistä notkahdusta lukuun ottamatta Weezer pysyy hyvin pinnalla. Vaikka I’m Just Being Honest varoittaakin äärimmäisen rehellisyyden voivan aiheuttaa harmia ja johtaa jopa lattialla nukkumiseen, niin Piece Of Cake tulee kuin ohimennen luonnehtineeksi koko levyä.

T. Rexin protokomppiin puettu The Prince Who Wanted Everything kunnioittaa artistia, joka julkaisi oman mustan albuminsa samana vuonna kuin Weezer ensilevynsä. ”Once upon a time there was a prince who tried to save the world with funk rock riffs”.