WEEZER: Make Believe

Niin levyn takakannessa tosiaan lukee. Weezerin viidennen albumin on tuottanut Rick Rubin – muun muassa Beastie Boysia, Johnny Cashia ja Slayeria parhaimpiinsa piiskannut karvanaama.

On vaikea osoittaa, mikä on Rubinin vaikutus Make Believe -levyllä. Ainakaan mitenkään yllättävältä albumi ei kuulosta. Sen soundi on runsaiden kasarikoskettimien ansiosta totuttua täydempi, mutta tutut voimakitaratkin surisevat melkein joka biisissä. Ja Rivers Cuomon kappaleet kulkevat taas kerran mainion koukukkaina, mutta selvästi samasta tuubista puristettuina.

Pariin otteeseen rillipirut ja tuottajahippi sentään yrittävät selvää irtiottoa menneestä. This Is Such A Pity -biisi soi hauskana Human Leaguen sekä The Carsin hybridinä ja herttainen Freak Me Out on maltettu jättää kuorruttamatta sähkökitaroilla. Muita Make Believe -levyn piristyksiä ovat satunnaiset komeat kitarasoolot ja paria kappaletta keventävät taputukset. Varsin kepeiltä tuntuvat tällä kertaa myös Cuomon sanoitukset.

Kansitarrassa Make Believe mainitaan Weezerin uran tärkeimmäksi albumiksi. No, tahmea Beverly Hills on jo iso hitti ja ainakin hienosti voimapoppaavassa Perfect Situationissa sekä pakahduttavassa My Best Friendissä on ainesta vähintään samaan. Kaupallisessa mielessä yhtyeellä ei siis ole mitään hätää. Silti Weezerin kehittymättömyydessä on jotain samalla lailla surullista kuin kymmenettä vappua samoissa haalareissa kaatuilevassa teekkarissa.