”Ajattelen sitä, miten sukupolvelta toiselle ja seuraavalle siirtyy asioita” – suomalaisartistien Sunnuntaisoittarin teemana Isä

Hyvää päivää, Isät hyvät!

Neil Young Helsingin Kaisaniemen puistossa vuonna 2013.
Mikko Meriläinen

Sunnuntait ovat soittolistoja varten.

Päivän biisikattauksen aiheena on luonnollisesti Isä. Antaa artistien kertoa:

Ville Vuorenmaa / Sur-rur

Neil Young: Old Man (albumilta Harvest, 1972)

Vaikka biisi onkin tehty Youngin ranchin talonmiehestä, liittyy se omassa mielessäni vahvasti myös isä-aiheeseen. Oma isäni on kuunnellut Neil Youngia ja soittanut tätäkin biisiä myös mulle. Ajattelen sitä, miten sukupolvelta toiselle ja seuraavalle siirtyy asioita. Hyviä juttuja, niinku musikaalisuutta vaikkapa, sekä herkkyyttä ja elämänviisautta. Mutta myös ongelmia ja heikkouksia. Olen ajatellut sitä, että voiko niistä kenties irrottautua? Hyvää isänpäivää aivan kaikille!

”Jokainen toki tulkitsee laulut omalla tavallaan, mutta mulle tää on vahvasti yhteydessä siihen, mitä vanhempana haluaisi kertoa lapselleen.

Olavi Uusivirta

Rufus Wainwright: Dinner At Eight (albumilta Want One, 2003)

Kontrasti kauneuden ja viiltävyyden välillä on jotakuinkin tapissa. Kappale, jota en toivoisi tyttäreni kirjoittavan.

Ellinoora

Apulanta: Valot pimeyksien reunoilla (albumilta Kunnes siitä tuli totta, 2015)

– Jokainen toki tulkitsee laulut omalla tavallaan, mutta mulle tää on vahvasti yhteydessä siihen, mitä vanhempana haluaisi kertoa lapselleen. Elämän raadollisuus ja kauneus samassa paketissa, tiivistetysti, pop-laulussa. Iskä linkitti tän biisin mulle sen ilmestymispäivänä ja totesi vaan, että nyt on hieno. Oon samaa mieltä.

Samae Koskinen

Fredi: Isä kulje hitaammin (albumilta Niin paljon kuuluu rakkauteen, 1972)

– Biisi on tietenkin Fredin Isä kulje hitaammin. Näin sydäntäsärkeviä lauluja vanhemmuuden vastuusta en muista olevan muita tehty.

Tomi Flyckt / Sydän, Sydän

Mari Laurila: Aja hiljaa, isi (single, 1966)

Vaikuttaa ehkä monesta vähän vitsailulta, mutta itselleni tämä on ainoa oikea valinta. En ole oikein koskaan perustanut lastenlauluista, mutta tässä kappaleessa ja Mari Laurilan monellakin tapaa viiltävässä tulkinnassa on aina ollut sitä jotain. Lapsena olin varma, että kappale kertoo omasta automies-isästäni. Nyt kun on tuota omaakin jälkikasvua siunaantunut, on melkein mahdotonta kuunnella tätä liikuttumatta. Kuolevaisuus ja kaiken katoavaisuus ovat läsnä raadollisemmin kuin monessa tietoisesti aiheesta tehdyssä laulussa. Kylmäävän kaunista.

Yona

Marilyn Monroe: My Heart Belongs To Daddy (single, 1960)

Marilyn Monroe on koskettavin ja puhuttelevin hahmo, jonka tiedän. Olen lukenut hänestä seitsemän elämäkertaa ja katsonut melkein kaikki elokuvansa useampaankin otteeseen. Olen vahvasti Marilynin lumoissa. Hän varttui ilman isää kokien suurta surua asiasta läpi elämänsä. Se määritteli vahvasti hänen ristiriitaista persoonaansa. Marilyn etsi isähahmoa miesystävistään ja myös kutsui heitä aina ”daddyksi”. Kenties näistä syistä johtuen tää kappale saa mut aina melkein liikuttumaan. Rest in peace Marilyn.

Pekka Nisu / Pimeys

Family Of The Year: Hero (albumilta Loma Vista, 2012)

Tämä biisi soi parin vuoden takaisen, Richard Linklaterin ohjaaman Boyhood-elokuvan loppukohtauksessa ja jäi sen jälkeen soittimeeni repeatille kuukausiksi. Elokuvassa kuvataan hienosti kasvamista sekä lapsen ja vanhempien muuttuvaa suhdetta. Ethan Hawken esittämä isä oli kaikessa inhimillisyydessään parhaita leffahahmoja miesmuistiin. Isät ylipäänsä ovat useimmiten parhaita hahmoja kaikkine erikoisuuksineen.

Lassi Valtonen

Kingston Wall: Two Of A Kind (albumilta Kingston Wall II, 1993)

– Tää tuli ekana mieleen. Meillä oli Joutsenossa coverbändi, jossa ite olin rummuissa, iskä soitti kitaraa ja yks iskän kamu oli bassossa ja laulo.

Leo

J. Karjalainen: Mä meen (albumilta Varaani, 1986)

Mun faija on valitettavasti poistunut tästä pallosta muille maille. Mutta J.Karjalainen oli meillä sellainen artisti, jota faija tykkäs fiilistellä, Jiin biisit soi useasti meillä. Myös moni mun frendi sanoo aina, kun puhutaan J.Karjalaisesta, että siitä tulee mieleen oma isä, joka diggaili Jiitä. Tää nimenomainen biisi on mun mielestä hieno ja siinä on tunnelma, joka sopii hyvin isänpäivään. Vaikka tässä ollaankin menossa. Tullaan ja mennään.

Hyvää isänpäivää Isät hyvät!

Sunnuntaisoittari: Isä suomalaisartistien valinnat