Vuonna 1967 Bob Dylan toipui Woodstockissa maaseudun rauhassa liki-kohtalokkaasta moottoripyöräonnettomuudesta ja soitteli pian The Bandiksi muuttuvan keikkabändinsä Hawksin kanssa demoja uusista biiseistään, joita oli tarkoitus antaa muille levytettäväksi (60-luvulla kaikki poppareista jazzareihin levyttivät Dylania). Rentoutuneessa ilmapiirissä Dylanin kotona ja kuuluisan Big Pink -talon kellarissa tartuttiin myös moniin vanhoihin country-, blues-, folk- ja r&b-suosikeihin. Pian huhumylly alkoi jauhaa Dylanin ”uudesta mysteerilevystä”, koska Bobin virallinen uusi levy John Wesley Harding tiedettiin tehdyn eri materiaalista eri soittajien kanssa.
Biisejä vuoti historian ensimmäisille bootlegeille jonkin verran, mutta maailma sai odottaa vuoteen 1975 ennen kuin The Band -kitaristi Robbie Robertson kokosi Dylanin suostumuksella kellarinauhojen parhaista samannimisen pienillä lisä-äänityksillä ja äänentoistollisilla preparoinneilla terästetyn tuplavinyylin, jonka rehevästi svengaavaan menoon itse hurahdin heti. Ihmettelin suuresti, mikä sai Dylanin jättämään muille selviä napakymppejä, kuten Tears Of Rage, Nothing Was Delivered, You Ain’t Going Nowhere, Million Dollar Bash, Tiny Montgomery, Open The Door, Homer, Don’t Ya Tell Henry ja This Wheel’s On Fire.
Nyt on vuorossa kellarisessioiden koko anti lyhentämättömänä (138 raitaa) kuudella cd:llä upean valokuvaston ja pitkien hihanuottien kera. Overdubit on poistettu ja mukana on monia kasettiäänityksen tasoisia ottoja, jotka katkeavat kesken tai joissa tekstiä suoraan hatustaan suoltava Bob alkaa välillä nauraa. Silti moni ennen kuulematonkin raita (kantrivirsi Satisfied Mind, gospelballadi People Get Ready, originaalit Santa-Fe ja Sign On The Cross) on substanssiltaan umpirautaa.
Tästä aikaansa hallinneen psykedelian vastapainoksi syviä juuria imevästä kamasta syntyi americana, alt-country ja ainutlaatuisesti soinut The Band. Sen kulttuurinen arvo on siis valtava. Keskitetymmän version Complete-boksista tarjoaa 38 raitaa sisältävä Raw–versio. Molempia pitää lähestyä mainion tunnelman intiimisti tallentavina dokumentteina, ei studiolevyinä.
