BOB DYLAN: The Cutting Edge 1965-1966: The Bootleg Series Vol. 12

BOB DYLAN
The Cutting Edge 1965-1966: The Bootleg Series Vol. 12
Columbia

Bob Dylanin bootleg-sarjan 12. osa The Cutting Edge on nähnyt päivänvalon monessa muodossa: tarjolla on 2, 6 tai 18 cd:tä sekä 3 vinyylialbumia. Tämä arvio perustuu kuuden cd:n boksiin.

1960-luvun puolessa välissä Dylan äänitti reilun vuoden aikana kolme historiallista albumia (Bringing It All Back Home, Highway 61 Revisited ja Blonde On Blonde). Noilla levyillä folkin kruununprinssi otti uuden suunnan, sähköisti musiikkinsa ja alkoi käyttää ilmaisussaan rockin, bluesin ja countryn keinoja. Samalla muuttuivat tekstit: kantaaottavien laulujen sijaan syntyi surrealistista lyriikkaa.

Väkevimmin The Cutting Edgellä nousee esiin Bob Dylanin kyky tulkita omia laulujaan. Vaikka 60-luvulla muuta väitettiinkin, on Bob Dylan erinomainen laulaja.

The Cutting Edge päästää kuulijan ainutlaatuisella tavalla levytysprosessin kuumaan ytimeen. Dylan äänitti tuohon aikaan pienen bändin säestyksellä livenä studiossa. Studiotekniikalla ei kikkailtu. Kun biisi potkaistiin liikkeelle, se vedettiin täysillä loppuun saakka. Niinpä boksi tarjoaa tuoreita versioita tutuista lauluista: It Takes A Lot To Laugh, It Takes A Train To Cry vedetään sekä rennosti shufflena että räväkästi rockina, kun taas hillittömän kielipelin mestarinäyte Desolation Row avautuu intiiminä pianotulkintana. Leopardskin Pill-Box Hat puolestaan singahtaa hassuine efekteineen komiikan puolelle.

Väkevimmin The Cutting Edgellä nousee esiin Bob Dylanin kyky tulkita omia laulujaan. Vaikka 60-luvulla muuta väitettiinkin, on Bob Dylan erinomainen laulaja. Taitavasti hän leikittelee melodialla, sanoilla, merkityksillä ja tunnelmilla.

Hauskakin The Cutting Edge on. Erityisesti Bob Dylanin ja tuottaja Tom Wilsonin keskinäinen sanailu hykerryttää – esimerkiksi silloin kun Bob nimeää tuttuja biisejä uusiksi: Rainy Day Woman #12 And 35 onkin kuulemma A Long-Haired Mule And A Porcupine ja Love Minus Zero saa nimekseen Dime Store.

Tietenkään The Cutting Edgeä ei voi suositella kuin vannoutuneimmille faneille, ja heillekin 20 versiossa Like A Rolling Stonesta saattaa olla pari liikaa, mutta minulle The Cutting Edge on ansiokkaan bootleg-sarjan hienoin julkaisu.