Levyarvio: Blood On The Tracksin anatomia aukenee – Bob Dylanin Bootleg Series sukeltaa klassikkoalbumin vaiheisiin

Bob Dylan
More Blood, More Tracks – The Bootleg Series Vol. 14
Columbia

Bob Dylanilla ei mennyt hyvin vuonna 1974. Musiikillisesti hän oli ajautumassa marginaaliin, mutta pahinta oli se, että avioliitto Sara Lowndsin kanssa oli lopussa. Syyskuussa Dylan vetäytyi muutaman muusikon kanssa New Yorkissa studioon, jossa hän oli luonut merkittävimmät albuminsa.

Tuloksena oli soinniltaan riisuttu ja tunnelmiltaan alakuloinen lp. Levynkannet oli jo painettu ja ensimmäiset arvostelukappaleet lähetetty, kun Dylan tuli toisiin ajatuksiin ja äänitti laulut uusiksi Minneapolisissa paikallisen bändin kanssa. Vasta niistä sessioista syntyi se Blood On The Tracks, jonka tunnemme.

Nyt Bootleg Series tarjoaa jokaisen säästyneen esityksen näistä sessioista. Alkuperäisellä albumilla oli kymmenen biisiä, kun taas tältä muhkealta boksilta löytyy peräti 68 äänitystä, mutta vain yhtä laulua (Up To Me) ei alkuperäisellä levyllä kuultu.

More Blood, More Tracks tarjoaa kiinnostavan näkökulman taiteelliseen luomisprosessiin, sillä Dylan muuttaa alati tulkintaansa, painotuksiaan ja sanojakin. Soundi poikkeaa melkoisesti alkuperäisestä, sillä nyt on luovuttu viime hetkellä lisätystä kaiutuksesta ja nauhanopeuden lisäämisestä.

On kuitenkin sanottava, että kymmenkunta versiota Idiot Windistä on jopa minulle liikaa.