”Minne aiot viedä sen seuraavaksi?” kysyi The Bandin kitaristi Robbie Robertson Bob Dylanilta eräänä päivänä noin vuonna 1968. ”Minkä?” ihmetteli Dylan.
”Musiikin” vastasi Robertson. Keskustelunpätkä kertoo Dylanin tuotannon painoarvon lisäksi siitä, kuinka mielettömiin mittoihin sankaripalvonta oli paisunut. Läheisin muusikkotoverikin näki hänet visionäärinä, jonka liikkeet määräävät musiikin suunnan.
Nyt ilmestyneen kolmen levyn kansion ensimmäinen kiekko summaa Dylanin uran ensimmäiset viisi vuotta, joiden aikana messiaaninen maine rakentui. Toinen levy alkaa Basement Tapes -tuplasta ja jatkuu 80-luvun puoliväliin. Kolmas kattaa viimeiset kaksi vuosikymmentä.
Mukana ei ole ainuttakaan laulua, jota ei olisi saatavilla Dylanin varsinaisilla albumeilla tai aiemmilla kokoelmilla. Hyvä niin, sillä The Bootleg Series tuo harvinaisuudet päivänvaloon, mutta koko uran käsittävä tiivistelmä on puuttunut. Tämän paketin parissa nuoren henkilön on hyvä aloittaa perehtymisensä, satunnaisen harrastajan syventää sitä ja vastahakoisen skeptikon löytää sisuksistaan pieni mutta kasvava Dylan-friikki. Valmiiksi uskossa olevat vain nautiskelevat klassikkojen virrasta.
Luonnollisesti kolmen levyn otos pystyy vain raapaisemaan Dylanin tuotannon pintakerrosta. Esimerkkinä toimikoon alun perin väheksytty, mutta sittemmin vaivihkaa arvossa noussut Street-Legal (1978). Albumilta on kelpuutettu mukaan ylväs Changing Of The Guards, mutta sen tilalle voitaisiin heittää New Pony, Señor tai Is Your Love In Vain? eikä taso heilahtaisi lainkaan huonompaan suuntaan.
Useimpien 60-luvulla aloittaneiden lauluntekijöiden tapaan Dylan harhaili osan 80-lukuaan hämärillä umpikujilla, eikä hänen 90-lukuaankaan voi väittää loistokkaaksi. Tämä tripla muistuttaa, että ne unohtuneetkin albumit kannattaa laskea silloin tällöin lautaselle, Down In The Groove (1988) etenkin Silvion ja Under The Red Sky (1990) nimikappaleensa vuoksi. Harva uskalsi tuolloin uneksiakaan siitä viiden tähden levyjen trilogiasta, jonka Time Out Of Mind (1997) aloitti.
