THE FLAMING LIPS: Finally The Punk Rockers Are Taking Acid 1983-1988

Arvio julkaistu Soundissa 12/2002.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
The Flaming Lipsin vuonna 1999 ilmestynyt The Soft Bulletin oli ilman ennakkovaroitusta iskenyt hillitön synteesi omituista undergroundia ja beatleaanisuuteen saakka melodista ja suoraa overgroundia. Tänä vuonna The Flaming Lips ylsi lähes samaan albumillaan Yoshimi Battles The Pink Robots.

Arvio

THE FLAMING LIPS
Finally The Punk Rockers Are Taking Acid 1983-1988
Restless

The Flaming Lipsin vuonna 1999 ilmestynyt The Soft Bulletin oli ilman ennakkovaroitusta iskenyt hillitön synteesi omituista undergroundia ja beatleaanisuuteen saakka melodista ja suoraa overgroundia. Tänä vuonna The Flaming Lips ylsi lähes samaan albumillaan Yoshimi Battles The Pink Robots.

Kahden viimeisimmän albumin saama vastaanotto on raivannut tietä The Flaming Lipsin hämärien varhaisvuosien paljastamiselle. Samanaikaisesti julkaistuille triplalle Finally The Punk Rockers Are Taking Acid 1983-1988 ja tuplalle The Day They Shot A Hole In The Jesus Egg 1989-1991 on mahdutettu runsas kuusi tuntia yhtyeen järisyttävää menneisyyttä. Kolmoislevyltä löytyvät yhtyeen debyytti-ep, kolme ensimmäistä albumia (Hear It Is, Oh My Gawd!!!… The Flaming Lips ja Telepathic Surgery) ja pitkä liuta julkaisematonta materiaalia. Jälkimmäinen paketti sisältää albumin In A Priest Driven Ambulance (1990) ja pääosin sen biiseistä koostuvan runsaasti bootlegatun The Mushroom Tapesin sekä jälleen nivaskan bonusraitoja.

Jos The Flaming Lipsin varhaisvuosien musiikille joutuisi miettimään yhteistä nimittäjää, niin sellaiseksi nousisi ennen muuta huoli tekijän mielenterveydestä tai epäilys poikkeuksellisen mittavasta huumorintajusta. Yhdeksi kokonaisuudeksi tarkoitetulle viidelle levylle kun mahtuu röykkiöittäin raakaa punkia, kaunista poplaulantaa, kömpelyyttä, hammaslääkärin poran lailla jurnuttavia kitaroita, sietämätöntä kaoottisuutta ja ylipäätään villejä raitoja ja niiden vähintään yhtä villejä otsikoita. Siellä täällä seasta erottuu myös niitä helpommin sulavia aineksia, joista The Soft Bulletin ja Yoshimi Battles The Pink Robots on kokoonpantu.

Jos varsinaiset albumit ovat hämmentäviä elämyksiä, niin The Flaming Lipsin kierous ei ainakaan laannu yhtyeen tarttuessa mitä yllättävimpiin lainakappaleisiin. Batman Themen lisäksi bändi haukkaa muun muassa The Whota, Led Zeppeliniä, Sonic Youthia, Sonicsia ja Nick Lowea. Wayne Coynen lauluäänen neilyoungisuus korostuu häkellyttävällä tavalla The Flaming Lipsin esittäessä vilpittömän kauniin mutta samalla raastavan versionsa Youngin After The Gold Rushista. Riipivää herkkyyttä löytyy myös In A Priest Driven Ambulancen päätteeksi soivasta (What A) Wonderful Worldistä.

Jos kuka haluaa yllättää itsensä jättimäisellä annoksella neuro-psykedelistä ja mitä ilmeisimmin myös vahvoja älyllisiä elementtejä sisältävää hämypunkia, The Flaming Lipsin varhaistuotanto sopii tarkoitukseen erinomaisesti. 

Lisää luettavaa