THE FLAMING LIPS: Yoshimi Battles The Pink Robots

Rehellisesti sanoen en olisi uskonut, että The Flaming Lips onnistuu ylittämään kolmen vuoden takaisen Soft Bulletin -mestariteoksensa. Onneksi olin väärässä, eikä riman korottaminen edes tuntunut olevan yhtyeelle temppu eikä mikään. Yhtye on selvästi löytänyt sisäisen rauhan musiikkinsa ja sen kehityssuunnan suhteen, niin itsevarmalta ja luottavaiselta yhtye tällä levyllä kuulostaa. Ja silti yhtä jännittävältä kuin aina.

Yli viisitoista vuotta levyttänyt The Flaming Lips paranee vanhetessaan. Aina se on ollut vinksahtanut, melodinen, älykäs ja hauska, mutta useimmat albumit ovat kuitenkin olleet enemmän mielenkiintoisia kuin tasapainoisesti onnistuneita. Siksi onkin ilo huomata, että kymmenes studioalbumi Yoshimi Battles The Pink Robots on vinksahtanut, älykäs, hauska ja lisäksi kaikin puolin täydellisen tasapainoinen. Tasapainossa keskenään ovat "oikeat" biisit ja instrumentaaliosuudet, mahtipontiset sovitukset ja riisutut toteutukset, sekä yksittäiset laulut suhteessa levykokonaisuuteen.

Harvinaisen onnistuneesti levyllä ovat keskenään tasapainossa myös musiikillinen ja kielellinen sisältö. Wayne Coynen tapa käsitellä teknologiaa teksteissään näkyy hyvin jo levyn nimessä ja kansikuvassa, jossa pieni Yoshimi kohtaa Robotin, joka on yhtä aikaa hallitsemattoman iso ja suloisen vaaleanpunainen. Käsittämätön hirviö ja kuitenkin selvästi luojansa ihmisen oloinen.

"Those evil-natured robots/they're programmed to destroy us", Coyne osoittaa saman ristiriidan myös teksteissä. Koneissa on inhimillisiä ja ihmisissä mekaanisia piirteitä: "In the morning I'd awake/and I couldn't remember what is love and what is hate/the calculations error". Coynen maailmassa teknologia on yhtä paljon mekaniikkaa kuin mystiikkaa, tunnettua ja hallittua, mutta samalla tuntematonta ja hallitsematonta.

Tekstien maailma on Flaming Lipsillä aina ollut kiehtova, mutta tästä levystä tekee loistavan ennen kaikkea hurmaavan kaunis ja loputtoman kiehtova musiikki, joka sekin on teeman mukaisesti sekoitus käsityöläisyyttä ja digitaalisuutta. Akustisen kitaran ääntä ja jopa laulua on katkottu tietokoneella, samoin rumpusoundit elävät tietokonemaailman ja pahvilaatikon välissä.

Kuitenkin Yoshimi Battles The Pink Robots on helpoimmin lähestyttävää The Flaming Lipsiä. Suurimmaksi osaksi levy nimittäin koostuu popbiiseistä, joissa on normaalit bändi-instrumentit, kertosäe ja laulumelodia. Ja lisäksi siellä täällä joitain pieniä yllätyksiä. Erittäin palkitseva levy yhdeltä universumin kiinnostavimmista yhtyeistä.