Doro sanoo Lemmyn olleen hänelle kaikista kollegoistaan kaikkein läheisin.

Yhtye puhuu kirjassa ensimmäistä kertaa julkisesti niin sisäisistä ristiriidoista, musiikkibisneksen tylyistä kiemuroista ja kaiken alleen peittäneestä tuskasta kuin myös ystävyydestä ja läpi seinien vievästä tahdonvoimasta.

Melankolian mestari kertoo kitaristin traagisen tarinan lapsuudesta aina ennenaikaiseen kuolemaan saakka.

Lääkäri kielsi mahahaavasta kärsivää laulajaa esiintymästä.