Paul McCartneyn ympärillä ei saisi häärätä. Yksin kotistudiossa nauhoitetut McCartney I (1970) ja II (1980) olivat bändeihinsä piiloutuneen miehen rehellisiä omakuvia. Osan III (2020) jatkeena julkaistu remix-levy hukkaa tuon äänen.
III Imagined on sekava keitos, jossa McCartneyn vahvat maneerit ja vaihtuvien kollaboraattorien tyyli kaikuvat ristiin, eikä kumpikaan ole edukseen. Damon Albarnin paisutteleva taidepläjäysversio Winter Birdin alkujaan viattomasta rämpyttelystä on karkea, St. Vincentin Women And Wives robottimainen.
Blood Orangen Deep Down on parannus alkuperäisestä, mutta pitäisikö vaikuttua, kun downtempo-tausta tuntuu vain lätkäistyn Dev Hynesin kumileimasimella. Josh Homme ja Beck taas suoriutuvat hyvin pysymällä lähdemateriaalia liki. Ei toki jännittävin ratkaisu sekään.
Ärsyttävin toistuva temppu on 90-luvun uusbeatlemaniasta muistuttava muovisten psykedeliaefektien liimailu biiseihin. Omena ei putoa kauas, vaikka juuri irtiotto nostalgiasta oli McCartney-trilogian tarkoitus. Levyn päättävä 3D:n (Massive Attack) pitkä elektromiksaus on toisenlainen luenta Maccan historiasta. Tätä olisi toivonut mukaan enemmänkin.
