Arvio: Kohti ääretöntä ja sen yli! – Cryptic Shift kiitää avaruuksien halki levottomalla mutta taiturimaisella otteella

Overspace & Supertime on kuin yksi suuri tähteinvälisen tutkimusmatkailun ääniraita.

Arvio: Tiisun tempoileva hassuttelu taipuu vakaviin aiheisiin kankeasti

Tiisun kesytetty versio ironiasta ja ilmeiset ratkaisut niin sanoissa kuin musiikissa tekevät siitä turvallisen kohdeyleisöbändin.

Arvio: Stam1nan Apnean kuuntelu on kaksipiippuista – Sanoman painavuus ei aina löydä kaveria musiikista

Ainakaan kokeilunhalun puutteesta yhtyettä ei vieläkään pääse syyttämään.

Arvio: Ismo Alanko pohtii Kevyt ja kohtuuton -levyllä vanhenemista ja ikääntyvän artistin paikkaa alati muuttuvassa maailmassa

Mukana on surua, mutta alankomainen, välillä hyvinkin piilossa pysyttelevä ilkikurisuus varmistaa, ettei katkeruus nouse pintaan.

Arvio: Black Lung ottaa askeleen ammattimaisempaan, joskin samalla standardinomaisempaan suuntaan

Vaikka Maryland-skenen veteraanien ote on suvereeni niin soiton kuin sovitustenkin puolesta, Forever Beyondista ei jää kovin paljon käteen.

Arvio: Schattenmannin punkhenkisen evokatiivisen piruilun parissa on helppoa viihtyä

Nelikko pysyy viidennellä albumillaan tutuilla raiteilla.

Arvio: Kapinallista kolketta – Mandy, Indianan informaatiotulva on tauotonta ja kaikkea muuta kuin sovittelevaa

Industriaaliset rytmit, kirskunnat ja ääninaarmut ovat kuitenkin helposti omaksuttavia.

Arvio: Kuumaa pelaa varman päälle – Potentiaaliinsa nähden Valoa varten on kumman laiska albumi

Kuumaa-fanit olisivat varmasti valmiita heittäytymään paljon kirjavampienkin kappaleiden armoille.

Arvio: Mgk juhlisti Tickets to My Downfall -levyään överiksi paisutetulla versiolla, joka aiheuttaa lähinnä päänsisäistä jomotusta

All Access lisää kokonaisuuteen kuusi ihan menevää kappaletta, jotka eivät tuo kokonaisuuteen mitään olennaista lisää.

Arvio: Converge ei ole lähtenyt laajentamaan soonista työkalupakkiaan – Love Is Not Enough nojaa vanhaan tuttuun kaavaan hyvässä ja pahassa

Bändin terä ei ole missään nimessä ruostunut, joskaan rauta ei ole muuttunut totuttua iskevämmäksikään.

Arvio: Vomitoryn kovassa ajossa ei pelkääjänpaikalla tule tylsää – In Death Throes on napakka ja monipuolinen paketti kuoloa

Kokonaisuuden kuuntelee helposti vaikka useamman kerran putkeen. Tietyn mielentilan moinen eittämättä vaatii, mutta nykymaailman ulosteissa kelluessa sellainen toki löytyy.

Arvio: Raikas, dynaaminen ja oivaltava Cruel World vahvistaa Holly Humberstonen asemaa nousevana indiepoptähtenä

Englantilaisen Holly Humberstonen toinen studioalbumi herättää kysymyksen, miksei artistia tunneta jo laajemmin.