Arvio: Fucked Up teki uuden levynsä päivässä – lopputulos on mielenkiintoinen ja napakka albumi

Arvio: Hyvän jazzrumpalin soittama vispiläkomppi on seksikkäintä mitä on – Valtteri Pöyhösen levy henkii kadonneen maailman charmia

Arvio: Alapäähuumorista väkivaltaan – Sanguisugabogg siirtyi parodiasta kohti vakavasti otettavaa bändiä

Arvio: Kuin hyvin istuva neule, josta ei halua päästää irti – Belle And Sebastianin tasalaatuisuus on luotettavaa mutta haukotuttavaa

Arvio: Paradise Lost -kaksikko elvytti synth pop -rakkautensa – Erilliseksi projektiksi nostettu Host on päivitys ristiriitaisesta albumista

Arvio: Pamela Anderson lukemassa iltasatuja ja muita hallusinaatioita – Shamen vauhti ei hiivu kolmannella levylläkään

Arvio: Aavikolta jatkoille ja paratiisiin – Ympäröivä maailma häviää Radio Supernovan shoegaze-matkalla

Arvio: Oma luonne joka biisillä – Halme Prospekt hukkasi jazzin sääntökirjan ja teki viiden tähden albumin

Arvio: Täydellisiä ääniä sieltä, mistä muut eivät edes etsi – Yo La Tengon uutuuslevy tulvii elinvoimaa

Arvio: Arpan uutuus on viiden tähden levy – Valeria on niin täydellinen poppia, jazzia ja rockia fuusioiva albumi kuin kuvitella saattaa

Arvio: Blurin näkymättömin jäsen sooloilee – Dave Rowntreen koukukkaat laulut sopisivat laatusarjojen tunnusmusiikiksi

Arvio: Paramore ei tunnu vanhentuvan lainkaan – Jotakin uutta ja yllättävää uusi levy olisi silti kaivannut