Arvio: Asan Yksinäisen perunan lastut edellyttää kuulijalta keskitty­miskykyä ja korvaa nyansseille

Taustamusiikkina Asan lastuista ei saa makua.

Arvio: Morrissey alkaa kuulostaa jo itse itseensä kyllästyneeltä

Make-up Is a Lie on todel­la heikko julkaisu uudempienkin Morrissey-albumien standardeilla.

Arvio: Breaking Out of Heaven kokoaa Heaven & Hellin lyhyen mutta kulttuurihistoriallisesti arvokkaan tuotannon yhteen nippuun

Kaikki on jo kuultua mutta ensiluokkaisen hienoa materiaalia.

Arvio: Warning hukuttaa tukasta suohon reippain riuhtaisuin

Tältä sen kuu­luu tuntua, kun piestään kunnolla.

Arvio: Lyhyttä ja ytimekästä – Terrorin Still Suffer kannustaa moshaamaan

Still Suffer on vuosituhannen alussa perustetun kalifornialaisyhtyeen yhdeksäs studioalbumi.

Arvio: Venomin ylläpitämä tasalaatu näyttäytyy sekä hyvässä että pahassa

Pienet annokset maittavat, mutta varsinaisten Venom-levymaratonien suorittamiseen vaaditaan jo vannoutunutta ihailua.

Arvio: Kuusumun Profeetan Atelofobialainen maalaus on kuin tyhjyydestä tipahtanut järkäle, jota voi tutkia vain sen sanelemin ehdoin

Myrskyt, avaruudelliset lait ja ajan rattaat jauhavat lakkaamatta, ja helmiäismäisistä sävelteemois­ta rakentuu lumo, jota ei särje edes Mika Rätön kaavamaisesti ylilyövä tulkinta.

Arvio: Kneecapin Fenian kuulostaa par­haimmillaan palavalta autolta keskellä moshpitiä

Toisella albumillaan Kneecap kuulostaa debyytti Fine Artia tiukem­malta ja vakavammalta.

Arvio: Stoned Statues kaipaisi teknisyyden rinnalle vielä syvempää tunnelmaa

Stoned Statues on yksi nykyhetken lupaavimmista suomalaisista metallibändeistä, jonka runsas potentiaali voisi kuitenkin vapautua vieläkin enemmän.

Arvio: Siistiä aggressiota – The Casualties takoo varmalla kädellä

The Casualties jaksaa painaa keesi tanassa ja niittirotsi niskassa, vaikka maailma liekehtii ympärillä – tai ehkä juuri siksi.

Arvio: At the Gatesin The Ghost of a Future Dead on kunnioitettava tribuutti edesmenneelle Tomas Lindbergille

Bändi on halunnut tehdä ras­kaan albumin, ja sitä The Ghost of a Future Dead ehdottomasti onkin.

Arvio: Muuan Mies on edennyt keski-ikäiseen äijähippeilyyn – Hernelehdolla luon­nonläheinen mökkihengailu kohtaa rempseän sisäpiirihuumorin

Meininki on rento mutta henkisesti ajoittain raskas.