Suomimetallin instituution asemaan vakiintunut Mokoma on tavallaan ollut linjakkuudessaan oman ilmaisunsa vanki, mutta rohkeasti myös etsinyt uusia tuulia otteisiinsa. Myrskyllä on taas uusia raikkaita väreilyjä, jotka tuntuvat toimivan hyvin. Groove- ja nu metal -henkiset sävyt voivat kyllä vieraannuttaa kapeakatseisimpia perus-thrashin ystäviä. Ei levy sentään mikään Mokoman oma Roots ole.
Breakdowneja ja matalavireistä ruffiruhjontaa on mukana kosolti – tuttuja pikametallisia ja äärimelodisia ominaisuuksia ei tokikaan ole hylätty. Silti levyssä on mukavan raskas ja svengaava yleisfiilis, jonka myötä materiaali tuntuu rullaavan paremmin kuin aikoihin. Marko Annala rähjää sangen riuskasti, vaikka herkkispuolikin on totutun vahvasti esillä.
Soundillisesti iskevä ja mukavasti runnova kokonaisuus on muotokieleltään kiitettävän vaihteleva. Tyyli vaihtelee radioystävällisen Taivaan tuuliin -biisin tarttuvasta kuulaudesta Haluamanilaisen Korn-rähinään ja Malja Sille! -kipaleen vimmaiseen crossover-thrashiin, mutta silti Myrsky hahmottuu linjakkaana. Riffien määräysvalta ja napakka tuotanto nostavat hyvän biisikatraan bändin parhaiden albumien kärkikahinoihin.
